Korjauskeikka

23.3.2002:

Noin kuukausi sitten meinasi kahvikuppi tippua kädestä aamulla lehteä lukiessa, kun Aamulehden sivuilta löytyi kuva Kaukosta flipperinkuula hyppysissä.


Juttu Kaukon flipperikokoelmasta on ollut jo muutamassa lehdessä. Hienoa että hyvä harrastus saa vähän julkisuutta.

Julkisuudesta oli tässä tapauksessa hyötyä. Samaa lehteä luki myös Marika, joka oli aikoinaan saanut hienon flipperin synttärilahjaksi. Aikojen saatossa oli flipperi joutunut kaverille lainaan ja päässyt hieman huonoon kuntoon, niinkuin tällaisissa tapauksissa usein käy. Peli oli jo tuomittu korjauskelvottomaksi, mutta Marika ei onneksi luovuttanut. Nähtyään Aamulehdessä jutun Kaukon peleistä soitteli Marika Kaukolle ja kyseli josko vielä kuitenkin olisi mahdollista saada vanha flipperi kuntoon. Koska peli oli Tampereella, kertoi Kauko tilanteesta minulle ja kävin sitten tsekkaamassa pelin kunnon. Eihän se mitenkään pahalta näyttänytkään. Yksi numerokiekon kela puuttui, ja siellä täällä oli merkkejä Asentaja-Arskan virityksistä. Mutta kyllä siitä vielä kone saataisiin, totesin omistajan suureksi iloksi.


Taulu nostettiin pöydälle Kaukon käsittelyyn...


...ja minä otin ensin kentän työn alle.

Kenttä oli likainen mutta maaleiltaan kunnossa. Myös kaikki osat olivat paikoillaan. Kaikki kumit pitäisi vaihtaa mutta sehän ei ole ongelma. Joten ei muuta kuin purkamaan kenttä tyhjäksi niin että sen saa pestyä ja kiillotettua.


Arska on korjannut mystistä vikaa tunkemalla pahvia numerokiekon kärkien väliin. Puuttuvan coilstopin on Arska tehnyt ruuvista.


Kenttään ei Arskalla ollut ihan sopivia kumeja. Musta tiivisterengas on näppärästi viritetty kahden kumin tilalle!

Yhden numerokiekon kela puuttui, siihen toki löytyi Kaukolta varaosa. Ilmeisesti vika oli alunperin ollut jumiin jääneessä pistereleessä, joka oli polttanut kiekon kelan. Ammattimiehen ottein Kauko sääti kaikki numerokiekot kohdalleen ja tarkisti muidenkin taulussa olevien unittien toiminnan. Onneksi Arskan CRC pullo oli ollut tyhjä hänen tätä konetta korjatessaan. Mitään isompaa vahinkoa ei ollut tullut.

Kabinetin sisällä oli muutama irtonainen johto, joille nopeasti löysin paikan läheisestä releestä, josta oli kärki poikki. Korjaus oli helppoa. Parin bumperin ohjausreleeltä oli niinikään kärjet poikki, ja kaikki bumperit eivät toimineet. Meillä ei ollut tarvittavan kokoisia kärkiä mukana, mutta kyllähän mekin Arska-temput taidamme joten pistimme kaksi bumperia samojen kärkien taakse. Kyllä se näinkin monta vuotta toimii, aikanaan vaihdetaan sitten kärjet.


Kenttä vahattuna ja uudet kumit. Peli on hyvin säilynyt, onhan se kohta 40 vuotta vanha!

Kenttä on hyvässä kunnossa ja muutenkin hieno. Yhden rollover napin vierestä on maali kulunut, muuten se on virheetön. Beat The Clock-teeman mukaisesti kenttää koristavat erilaiset vauhtipelit, autot, pikaveneet ja jopa raketit.

Beat The Clock on ensimmäinen valmistettu multiball-peli. Pallo jää keskellä olevaan Star-monttuun, josta se pääsee pois kun seuraava pallo osuu toiseen monttuun. Silloin käynnistyy taulussa pyörivä kello, ja pelaajan täytyy yrittää pitää molemmat pallot kentällä kunnes kello tulee 12! Nyt tiedämme mistä Twilight Zonen kellon idea 30 vuotta myöhemmin on saanut alkunsa.


Kone on sisältäkin suhteellisen siisti, ei flipperipölyn mustuttama niinkuin monet tämän ikäiset. Vaahtomuovi koneen sisälle on joskus laitettu ääntä vaimentamaan.

On hienoa että tällaisia koneita vielä kellareista löytyy, ja erityisen hienoa on että omistajat ymmärtävät koneidensa arvon eivätkä kuskaa niitä pikkuvikojen takia kaatopaikalle.


Takaisin