Jonkinlaista kasvatuspäiväkirjaa ja juttua omista triopseistani voit lukea täältä.
Triops on pieni äyriäinen, joka elää tilapäisissä sadevesilammikoissa. Se on kaikkein vanhin tunnettu
nykypäivänä elävä eläin. Triopseja on ollut maapallolla 200 miljoonaa vuotta! Ensimmäisten dinosaurusten jalanjälkiin
syntyneissä lätäköissä on ollut triopseja, ja vielä nyt 65 miljoonaa vuotta dinojen häviämisen jälkeen
niitä uiskentelee melkein kaikkialla maailmassa.

Triops hämmästelee kameraa
Nimi triops tarkoittaa kolmisilmäistä. Triopsilla on näkyvissä kaksi normaalia silmää ja pään
sisällä kolmas, jolla se aistii valon tulosuunnan ja tietää siitä mihinpäin on ylös :)
Yleisimmät triopslajit ovat eurooppalainen Triops cancriformis ja Amerikassa tavattava Triops longicaudatus.

Vasemmalla Triops cancriformis ja oikealla Triops longicaudatus
Triops ei ole pitkäikäinen, se on sopeutunut elinympäristöönsä tilapäisiin lammikoihin
ja elää vain 2-3 kuukautta. Niinpä triopsin kasvuvauhti onkin huikea. Se voi kasvaa viikossa
useita senttejä. Triops käyttääkin melkein kaiken aikansa ruuan etsimiseen ja syömiseen.
Triopseja on helppo kasvattaa itse. Munia saa ostaa postimyyntiliikkeistä (hinta n. 10-15 e), ja niiden mukana tulee myös
sopivaa ruokaa sekä pussi kuivattuja vesikasvin osia ja planktonia vastakuoriutuneille pikkuisille.
Pussi ja munat laitetaan litraan puhdasta vettä, sadevesi tai pullotettu lähdevesi käy hyvin. Munat eivät
kuoriudu vesijohtovedessä, se ei ole tarpeeksi puhdasta. Tämä on triopsien kannalta järkevää, koska
jos vedessä on liikaa epäpuhtauksia, voi se olla merkki siitä että siinä jo elää petoja jotka syövät
kuoriutuvat pikkuiset. Puhdas sadevesi takaa turvalliset olot pikku triopseille.
Parin päivän kuluttua vedessä uiskentelee pieniä triopseja! On tärkeää että alkuvaiheessa ei vettä laita
liikaa koska ruokapussi on mitoitettu litraa varten ja siitä ei riitä tarpeeksi ruokaa isompaan määrään
vettä. Pikku triopsit saavat kaiken ravintonsa suoraan vedestä.
Kun triopsit ovat pari päivää kasvaneet, voi veteen alkaa laittaa ruokaa niille. Ruokaa ei saa antaa
enempää kuin triopsit syövät, koska ylijäänyt ruoka pilaa veden nopeasti. Tässä vaiheessa voi jo myös
vettä laittaa enemmän. On enemmän kuin suositeltavaa laittaa vesiastiaan myös hapetin, tai sitten
käyttää tarpeeksi laakeaa astiaa niin että mahdollisimman suuri pinta ala kerää ilmaa. Muutaman päivän
välein voi puolet vedestä vaihtaa, niin että se pysyy kirkkaana. Triopsit syövät paljon ja tuottavat myös
paljon jätettä. Astian pohjalle voi laittaa vedessä huuhdeltua hiekkaa, triopsit kaivelevat sitä
mielellään kun etsivät ruokaa.

Triops aterioimassa

Naaras kaivautuu hiekkaan munimaan.
Triopsien lisääntyminen on mielenkiintoista. Käytössä on sekä suvullinen attä suvuton lisääntymistapa. Urostriops
voi normaalisti hedelmöittää naaraan munat, mutta sen lisäksi naaras voi tuottaa lisääntymiskelpoisia munia
yksinäänkin. Tämä on johtanut siihen että triopspopulaatioissa on yleensä naaraita paljon enemmän kuin uroksia.
Omassa akvaariossa uroksen ja naaraan erottaminen on helppoa niiden käyttäytymisen mukaan: naaras kaivelee hiekkaa
melkein koko ajan etsiessään sopivaa munimispaikkaa. Urostriops ei juuri kaivele, ei edes ruokaa etsiessään.
Urokset ovat myös hieman kookkaampia ja aggressiivisempia.
Parin viikon ikäisenä triopsit ovat valmiita munimaan. Triopsnaaras laskee munansa pohjahiekkaan kaivamaansa
kuoppaan ja peittelee sen niin etteivät toiset triopsit pääse heti syömään munia. Munat eivät ala kehittyä
ennenkuin ne ovat kuivuneet vähintään pari viikkoa, eli kun lammikko on kokonaan kuivunut. Näin varmistuu
että kuoriutuvat pikkutriopsit eivät joudu isompien ruuaksi. Kun munat joutuvat uudellen puhtaaseen veteen, esimerkiksi
sateen jälkeen, kuoriutuu munista noin vuorokauden kuluttua pienenpieniä toukkia. Toukka käy parissa
päivässä läpi erilaisia kehitysasteita jonka jälkeen siitä tulee pieni triops. Pikku triopsit syövät vedessä
olevaa planktonia ja levää. Kun triops kasvaa isommaksi se luo nahkansa, tai oikeastaan kuorensa. Tätä tapahtuu aluksi päivittäin.
Jonkin ajan kuluttua triops alkaa etsiä isompaa ravintoa, ja seuloo innokkaasti lammikon pohjamutaa tai
hiekkaa. Ne voivat myös kellua pinnalla selällään ja syödä siinä kelluvia hyönteisiä tms. Triops on
kaikkiruokainen, sille kelpaa mikä tahansa eloperäinen ruoka, niin kasvit kuin eläimetkin. Jos ruoka alkaa
käydä vähiin voivat triopsit syödä myös toisiaan.

Triops on löytänyt herkkuaan eli pienen porkkanapalan.
Sopivaa ruokaa triopseille ovat pohjalle uppoavat kalanruokatabletit, mutta kyllä niille kelpaa myös hiutaleinen
kalanruoka. Se vain kestää hetken aikaa painua pohjaan. Triops syö mieluummin pohjasta kuin pinnalta, koska pinnalla
kelluessa on aina vaara joutua linnun saaliiksi. Porkkana ja kukkakaali ovat triopsien herkkua. Porkkanapalasesta voi
seurata jopa pieni tappelu, jonka jälkeen palasen omakseen saanut triops uiskentelee selällään ympyrää pitäen palaa
tiukasti kiinni, ikäänkuin esitellen sitä huonompionnisille kavereilleen. Tappeluilta vältytään kun herkkuja laittaa
akvaarioon riittävän monta palaa.

2 viikon ikäinen naaras laskemassa ensi kertaa munia.
Triopsin munat ovat juuri ja juuri paljain silmin nähtäviä 1/10 mm palleroita. Triops munii joka päivä 40-50 munaa,
joten muutaman viikon kuluttua niitä on todella paljon pohjahiekkaan kaivettuna.

Munat näkyvät naaraan pussissa kuvan keskellä

Triops vatsapuolelta.

30 litran akvaarioon mahtuu kymmenkunta aikuista triopsia
Kun sukupolvi triopseja tulee tiensä päähän, voi niiden akvaariosta ottaa vähän hiekkaa, mihin triopsit ovat
munineet ja kuivattaa sitä parisen viikkoa. Sen jälkeen kun hiekan laittaa puhtaaseen veteen, kuoriutuu munista parissa
päivässä jälleen uusi triops sukupolvi.
Pikkuisia triopseja varten voi tehdä ruokaa keräämällä luonnosta muutamia viime syksyn puun lehtiä ja heinää ja liottamalla
niitä vedessä pari päivää. Näin syntyy runsaasti pieneliöitä, jotka ovat pikku triopsien ruokaa. Lehdet voi murskata
soseeksi ja laittaa triopsien vesiastiaan vaikka päivää ennen munia. Näin kuoriutuvilla triopseilla on heti tarpeeksi
ruokaa. Muista että vettä ei kannata laittaa litraa enempää! Lehtimurskan voi laittaa harsokankaasta tehtyyn pussiin niin
se ei sotke vettä. Pussi pidetään pikkutriopsien astiassa viikon verran, sen jälkeen triopsit syövät jo kiinteää ruokaa ja
pussin voi ottaa pois ja kuivattaa. Sitä voi myöhemmin käyttää uudelleen.

Synnytysosasto ja ruokapussi
Pari päivää kuoriutumisen jälkeen voi veteen laittaa hapettimen. Ilmapumppu ja veteen tuleva ilmakivi maksavat yhteensä
alle 20 euroa. Kun vedessä on tarpeeksi happea eivät bakteerit pääse yllättäen huonontamaan vettä pikku triopseille
sopimattomaksi.

Kolmen päivän ikäisiä triopsvauvoja.

Viikon vanhoja pikkutriopseja.
Pieniä triopseja voi siirtää kasvatusastiasta isompaan akvaarioon vaikka siellä olisikin jo aikuisia, kunhan
vain huolehtii siitä että ruokaa on riittävästi. Aikuiset triopsit ovat tottuneet siihen että ruoka on paikallaan
pysyvää, eivätkä juuri kiinnitä huomiota pikkuisiin. Sen sijaan pienillä voi vaikeuksia erottaa ruoka ja aikuinen
triops. Onneksi aikuinen pystyy helposti hätistämään pienet ahmatit kimpustaan eikä kestä kauaa kun pienet oppivat
että isoja ei kannata yrittää syödä.

Pieni triops tapaa aikuisen ensi kertaa.

Pikkuinen erehtyy luulemaan aikuista syötäväksi mutta tulee äkkiä hätistettyä pois.
Aikuinen triops suhtautuu tyynen rauhallisesti pikkuisten lähentely- ja syöntiyrityksiin. Ehkä se tajuaa että
lapset ovat lapsia, vaikka normaalisti luonnossa ei niitä kohtaakaan. Pienet triopsit ovat uteliaita ja käyvät tarkistamassa
jokaisen nurkan akvaariostaan. Ja vaikka eivät vielä juuri saakaan hiekkaa kaivettua, ovat ne hyvin kiinnostuneita kaikesta
mitä akvaarion pohjalta löytyy. Pikkuisten touhuja on hauska seurata.
Tuon viimeisen aikuisen elinpäivät tulivat lopulta täyteen, mutta uskoisin että se eli melkein 9 viikkoaan aika onnellisena.
Kun triops saa uida, syödä, kaivaa hiekkaa ja munia, se on elämäänsä tyytyväinen. Lyhyt elämänkaari on osa triopsien 200 miljoonaa vuotta
toiminutta hengissäpysymisen strategiaa. Ja triops ei oikeastaan koskaan kuole, sen elämä jatkuu lukuisissa jälkeläisissä
ja taas niiden jälkeläisissä.