Triops cancriformis

Kirjoittelen tähän kokemuksiani Triops cancriformis:n, eli eurooppalaisen triopsin kasvatuksesta.

Käy katsomassa myös Triops longicaudatus-kasvatuspäiväkirjaani täältä!

20.11.2006:

Jo viime keväänä olin tilannut Triops.cc:stä paketin Triops cancriformiksen munia ja ruokaa. Koska nämä vaativat viileät olot, on paketti saanut odottaa kaapissa tähän asti. Mutta nyt kun sisälämpötila putoaa alle 20 asteen, on tullut aika kokeilla näitä eurooppalaisia triopseja.



Triopsit on pakattu kätevästi DVD-koteloon.



Triops cancriformis on vanhin nykyään elävä eläin.

Paketissa on kasvatusohjeet, hieman yleistä Triops-tietoa sekä tietysti tärkeimpänä pussillinen kuivattuihin kasvinosiin ja karikkeeseen sekoitettuja munia. Lisäksi mukana tulee sopivaa ruokaa, "AminaVit Junior" poikasille ja "Standard" aikuisille. Ei enää pellettejä, jotka eivät todellakaan tunnu olevan triopseille parasta mahdollista ruokaa!



Paketin sisältö.

Ajattelin taas kasvattaa poikaset ensin pienemmässä astiassa, ja siirtää ne sitten isoon altaaseen kun ovat reilun sentin mittaisia. Ison altaan voi laittaa jo kypsymään. Sinne tulee hiekkaa pohjalle, ja homma alkaa hiekan pesulla. Käytän 0.8 - 1.0 mm hiekkapuhallushiekkaa, mutta laitan altaaseen Nicitan triops-päiväkirjassa kerrotun ohjeen mukaan myös karkeampaa akvaariosoraa, koska eri triopsit saattavat olla mieltyneet kaivelemaan erilaista maata. Karkeampi sora on myös vaaleamman väristä ja saa akvaarion näyttämään valoisammalta.



Hiekasta huuhdotaan pölyt pois.

Laitoin ämpärin puolilleen hiekkaa ja lasken siihen hanasta vettä päälle, sekoittaen samalla voimakkaasti puukepillä. Näin hienojakoisempi hiekka ja pöly nousee pinnalle ja huuhtoutuu pois. Huuhtelua jatketaan niin kauan kunnes vesi on aivan kirkasta.

Paketin ohjeissa muistutetaan että cancriformiksen kasvatuksessa ei kannata käyttää aivan samoja menetelmiä kuin amerikkalaisen serkkunsa hoidossa. Viileä lämpötila ja runsas happi ovat näille välttämättömiä. Saapa nähdä miten näiden kanssa pärjää, toivotaan parasta :) Triops cancriformis kasvaa hitaasti, mutta sen elinikäkin on pidempi kuin longicaudatuksella. Ne saattavat kasvaa jopa 11 senttiä pitkiksi!



Ohjeita.

22.11.2006:

Eipä vielä mitään ihmeellistä ole tapahtunut, kaivoin akvaarion (triopsinaarion?) ja vauvapurkin kaapista tutulle paikalleen keittiön työpöydälle, ja virittelin lampun vauvapurnukan päälle. Laitoin siihen 8 watin pienloistelampun, koska cancriformis-pikkuiset eivät kaipaa hehkulampun lämpöä. Isomman altaan päällä onkin kiinteästi asennettuna pari pienloistelamppua. Niitä ohjaa kellokytkin, triopseille koittaa päivä klo 8 aamulla ja valomerkki tulee yhdeksältä illalla :) Akvaarion lämmitintä ei varmaan tarvita koska keittiössä on aika tasainen 20 asteen lämpötila, paitsi kun oikein innostun kokkailemaan niin hella ja uuni vähän nostavat lämpöä. No niin se nousee triopseilla luonnossakin kun aurinko paistaa kunnolla.

Hiekat on pesty, ja kunhan ehdin käydä akvaarioliikkeestä hakemassa sopivat kasvit niin altaan voi täyttää ja antaa sitten kypsyä. Laitan akvaarioon vallisneriaa ja jaavansammalta, sekä jo edellisellä kerralla hyviksi havaittuja kivenmurikoita, joiden välissä on kivoja lymyilypaikkoja pikkutriopseille.



Triopsien koti ja synnytysosasto.



Akvaario täytetty.

Hiekat ja vesi on jo akvaariossa. Nyt voi laittaa suodattimen käymään ja vähän ruokaa veteen niin sinne toivon mukaan alkaa muodostua toimiva bakteerikanta. Kunhan saan kasvit hankittua niin nekin parantavat tilannetta. Vasen puoli on pehmeää helposti kaiveltavaa hiekkaa, ja oikealla sitten karkeampaa soraa ja suodatin, niille urheilullisemmille triopseille jotka tykkäävät heitellä kiviä ja harjoitella vastavirtaan uimista suodattimen virrassa.

24.11.2006:

No niin, nyt on tullut aika laittaa pikkuiset kasvamaan! Koska paketissa tuli mukana selvät ohjeet, noudatetaan niitä:



Vaihe 1.

Ohjeet käskevät käyttää vähintään 5 litran astiaa, mutta koska aion siirtää pikkuiset parin viikon jälkeen 30 litran altaaseen, saa niille nyt aluksi riittää 3 litran lasipurkki.



Vaihe 2.

Huuhtelin purkin huolella, ilman pesuaineita, kaadoin sinne 2 litraa pullotettua lähdevettä ja hiekkaan sekoitettuja munia sisältävän pussin sisällön.



Tästä se lähtee.

Mustat lakunauhat ovat purkin takana kulkevia isomman altaan lämmittimen ja suodattimen sähköjohtoja.



Vaihe 3.

Purkin täytyy saada tarpeeksi valoa, muuten triopsit eivät kuoriudu. 11 watin loistelamppu vastaa hyvinkin 60 wattista hehkulamppua, muttei lämmitä niin paljoa. Nämä pikkuiset eivät siedä yli 25 asteen lämpötilaa. Purkin kyljessä on mittari, se näyttää nyt 22 astetta. Ilmastinta en vielä laittanut, mutta kunhan triopsit kuoriutuvat niin senkin vielä laitan purkkiin varmistamaan hapen riittämisen.



Hiukan vihreää.

Isompaan altaaseen tuli myös hankittua kasveja, kaksi vallisneriaa ja mätäs jaavansammalta. Jaavansammal tarjoaa mukavan suojan triopseille, ja ne myös syövät sitä. Toivottavasti se kasvaa sitä mukaa kun pikkuiset napsivat paloja.

25.11.2006:

Puolentoista vuorokauden jälkeen ei vielä näy liikettä purkissa. Mutta nämä eurooppalaiset triopsit tosiaan ovat hieman hitaampia kasvamaan kuin amerikanserkkunsa, ja ohjekin muistuttaa olemaan kärsivällinen. Joten odotellaan...



Vaihe 4.

En tiedä tuliko tehtyä virheliike, ripottelin purkkiin pikkuisen määrän AminaVit Junior -ruokaa, siltä varalta että pikkutriopseja kuoriutuisi vaikka yön aikana niin olisi sitten niillä syötävää. Tässä paketissa kun ei mukana ollut sitä "teepussia", josta liukenee ravintoa pienille. Tuli vaan mieleen että nyt vesi ei enää olekaan täysin puhdasta, ja munat voivat jäädä kuoriutumatta. No, aika näyttää. Tuskin se lammikkovesi luonnossakaan mitään tislatun steriiliä on.

26.11.2006:

Eipä näy vieläkään liikettä purkissa :( no ehkä pikkuiset tietävät että kun Hämeessä ollaan niin ei ole kiirettä mihinkään :) odotellaan nyt rauhassa, eiköhän ne jossain vaiheessa päätä kuoriutua. Varmuuden vuoksi vaihdoin litran vettä tuoreeseen. Täytyy käydä hakemassa uusi lähdevesipullo ja vaihtaa vähän lisää, jos sattuisi kyse olemaan siitä että ruuan lisäys veteen teki siitä liian arveluttavaa kuoriutumisen kannalta.

Toisaalta, ohjeessa olleen taulukon mukaan kahden vuorokauden jälkeen vasta 10% yleensäkään olisi kuoriutunut, ja 4-5 päivää pitäisi odottaa että puolet munista kuoriutuisi. Joten odotellaan rauhassa vielä.



Taulukko kuoriutumisista ajan suhteen.

28.11.2006:

Pienet eivät nyt halua kuoriutua :( En oikein jaksaisi uskoa että ruuan lisäys alkuvaiheessa olisi syynä. Jos kerran munia kuoriutuu 2 viikon ajan niin onhan ensin syntyneitä joka tapauksessa ruokittava vaikka vedessä on vielä munia odottamassa. Kun edes tietäisi missä meni vikaan niin voisi yrittää uudelleen.

Lisäys :) nyt siellä uiskentelee ainakin yksi toukka!!! Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu!

29.11.2006:

Kyllä se nyt vaan on uskottava että tämänkertainen yritys meni pieleen :´( enää ei purkissa näy mitään liikettä, se eilinenkin pikkuinen on heittänyt henkensä. Syy täytyy olla joko ruuan lisäämisessä liian aikaisin tai sitten vedessä oli jotain vikaa.

Vähän surulliset fiilikset, mutta oppia ikä kaikki, tilasin lisää cancriformiksen munia ja yritän sitten uudelleen varmuuden vuoksi toisella vesipullollisella. Onpahan ainakin tuolla isommalla akvaariolla aikaa kypsyä. Kasvien mukana tulleet kotilot näyttävät viihtyvän.

30.11.2006:

aamulla:
Vertailin "vauvaruokaa" sisältävää pussia täyteen samanlaiseen, ja totesin että sinne purkkiin taisi sittenkin mennä melkoinen annos ruokaa :( ei ihme jos veden laatu siitä yhtäkkiä huononikin. Tästä lähtien täytyy ruokkiessa ottaa pussista sopiva annos vaikka veitsen kärjellä, sen sijaan että vain kallistaisi pussia purnukan päällä.

illalla:
200 miljoonaa vuotta elänyt örmelö ei niin vaan luovutakaan! Ajattelin päivällä, että vaikka uusia munia nyt tuleekin (olivat seurantakoodin mukaan jo saapuneet maahan tänä aamuna), pidän purkkia varmuuden vuoksi vielä muutaman päivän. Ja eikös siellä vaan uiskentelekin koosta päätellen ainakin päivän vanha triops! Ja nytpäs tulikin ongelma: jätänkö sen purkkiin, jossa tuntuu olevan aika huonot olosuhteet kasvamiselle, vai otanko riskin ja siirrän sen uuteen veteen. Päätin ottaa riskin. Laitoin litran lähdevettä ja VÄHÄN ruokaa toiseen lasipurkkiin ja siirsin pikkuisen varovasti sinne. Huomenna sen sitten näkee, oliko erilaiseen veteen siirto liian kovaa pikkuiselle. Toivon että ratkaisu oli oikea. Jos pieni vielä tuostakin selviää, on se varsinainen ihmemies (tai luultavimmin -nainen), mutta nimeän sen joka tapauksessa MacGyver:ksi :)

myöhemmin illalla:
"Mac" uiskentelee ihan tyytyväisen näköisenä (viime aikojen perusteella, liikkuva triops on tyytyväinen triops) ja pysähtyy purkin pohjalla aina ruokamurun kohdattuaan, joten ilmeisesti perusasiat ovat kunnossa :) Saa nähdä kuinka monta kertaa yöllä herään tarkistamaan tilannetta =)



Mac ensi kertaa kuvassa! (ilman pyrstöviiksiä se on reilun millin mittainen)

Akvaario odottelee triopseja, ja kotilot lisääntyvät aikamoista vauhtia. Ehkä alan harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä karsimalla niiden munat pois kasvien lehdiltä.



Tällä välin akvaarion puolella...

1.12.2006:

MacGyver voi hyvin ja kasvaa! Äsken se ui pitkin kotinsa lasiseinää ja oli siten helppo mitata. Pituutta pikkuisella on jo kokonaista 2 mm :)

Eipä niitä alkuviikosta tilattuja munia tullut vieläkään, olisihan se pitänyt arvata että paketti kulkee Itävallasta Triops.cc:stä Suomeen nopeammin kuin mitä sen sitten kestää kuljettaa 150 km matka Helsingistä Lempäälään! Olisi ollut mukava saada Macille vähän kavereita, no ensi viikolla niitä varmaan tulee. Toivotaan että Macilla ei ole kovin yksinäistä tuolla purkissaan.



3.12.2006:

Kaikki hyvin, ja pikkuinen Mac on jo 3-4 mm pitkä "vonkale". Tänään vaihdoin veden sen astiaan ja ripottelin ihan vähän ruokaa sinne. Laitoin myös jo hapettimen päälle, pikkuteholle.



Koska sileä lasipurkki ei ole triopsille luonnollinen kasvuympäristö, otin lusikallisen hiekkaa akvaariosta ja laitoin sitä purkin pohjalle, niin että noin puolet pohjasta on nyt hiekan peitossa. Jotta pikku Macin järkytys uudesta ympäristöstä ei olisi liian suuri, jätin vielä toisen puolikkaan paljaaksi. Muistissa on nimittäin vielä hyvin ensimmäisen kasvatuskerran silloinkin ainoa henkiinjäänyt triops, jonka akvaarioon laitoin kiven sen ollessa jo reilun kuukauden ikäinen. Triops lähestyi kiveä hyvin kiinnostuneena, ja heti kun sen tuntosarvet koskettivat kiven pintaa, se ponkaisi kovalla kiireellä akvaarion toiseen päähän! :) Ja hetken kuluttua sama toistui. Ajattelin jo ottaa kiven pois ettei triopsille tulisi turhaa stressiä, mutta kyllä se siihen päivässä tottui, ja parin päivän kuluttua makoili rennosti kiven päällä, ikäänkuin kokenutkin vuorikiipeilijä =) mutta Mac on vielä nuori ja varmaan tottuu hiekkaan nopeasti, onhan sen geeneissä valmiina ohjeet miten toimitaan hiekkapohjaisessa ympäristössä.

4.12.2006:

Ihan kokeeksi laitoin Macille pari pikku palaa porkkanaa, mutta eipä näytä pikkuinen olevan niistä vielä kiinnostunut. On se kuitenkin taas vähän kasvanut, joten ruokamuruset purkin pohjalta ovat varmaan tehneet kauppansa. Isomman ruuan aika tulee myöhemmin...



MacGyver ei vielä välitä porkkanasta.

Akvaarioon tuli pikkuisille ystävällisempi vaahtomuovisuodatin entisen vesipumpputyyppisen tilalle. Tämä kierrättää vettä hellävaroen ilmavirran avulla, eikä ole vaaraa että pienetkään triopsit imeytyisivät suodattimeen sisään. Tämä ei ole aivan niin tehokas kuin pumppusuodatin, mutta pitäisi riittää jopa 60 litran akvaarioon, eli tähän 35 litraiseen se on varmasti sopiva. Niin monta triopsia olen menettänyt tehokkaan suodattimen imuun, että tämä on varmasti parempi, vaikka sitten vaatisikin hieman useammin vedenvaihtoja.

Suodattimen toiminta perustuu sekä mekaaniseen että biologiseen suodatukseen. Mekaanisessa suodatuksessa vedessä kelluva irtoroska pyydystetään suodattimen huokoiseen materiaaliin. Biologinen suodatus toimii niin että suodattimen pinnoilla elää nitriittibakteereja, jotka muuttavat jätteistä syntyneen, myrkyllistä ammoniakkia kehittävän nitriitin vaarattomaksi nitraatiksi. Suodattimen pesun yhteydessä suuri osa näistä bakteereista huuhtoutuu pois, ja kestää taas aikansa ennenkuin suodatin toimii kunnolla biologisesti. Kun suodattimen huuhteluun käyttää akvaariosta otettua vettä, säilyy sen bakteerikanta paremmin. Akvaarioon voi sitten lisätä uutta vettä huuhteluun käytetyn tilalle samalla kun siihen muutenkin vaihtaa osan vedestä. Tämän saman syyn vuoksi liian suurta osaa vedestä ei saa vaihtaa kerralla.



Suodatinkin vaatii parin viikon kypsymisen.

5.12.2006:

Mac on kohta sentin mittainen, ja touhuaa oikein innokkaasti hiekan kimpussa. Saa välillä jo muutaman pienen hiekanmurun liikkeellekin :) Tänä aamuna vaihdoin kolmasosan purkin vedestä akvaarioveteen, näin totutan sen muutaman päivän kuluessa toisentyyppiseen veteen ja sitten sen varmaan jo voikin siirtää isoon akvaarioon. Sen vesi on jo pari viikkoa kypsynyt, ja vaikka uusi suodatin ei niin kauaa ole ollutkaan, yksi pieni triops tuottaa niin vähän jätettä että bakteeriongelma ei ole todennäköinen. Pienempi purkki vapautuu sitten uuteen yritykseen, toivottavasti saan Macille kasvatettua vähän kavereita!

6.12.2006:

Kaapista löytyikin toinen kolmen litran lasipurkki, johon päätin jo laittaa uuden erän munia. Ei kannata odotella liian pitkään ettei Macin ja sen sisarusten ikäero kasva liian suureksi, silloin niillä voisi olla vaikeuksia elää samassa akvaariossa. Mac saa vielä muutaman päivän kasvaa tutussa ja turvallisessa purkissaan ja totutella vaiheittain akvaarion veteen.

Tällä kertaa laitan ruokaa veteen vasta kun siellä alkaa olla useampia triopsintoukkia, ehkäpä tuossa munien mukana tullessa hiekassakin jotain ravinteita on seassa.



Vasemmalla uusi purkki, oikealla Macin tilapäiskoti.

8.12.2006:

Mac on jo kahtena päivänä, tai oikeastaan yönä, vaihtanut kuorta. Fiksu eläin tajuaa että se on turvallisempaa yön pimeydessä.



Vanha kuori kelluu pinnalla aamulla.

Koska Ihmemiehellä on mittaa jo puolisentoista senttiä, päätin siirtää sen isompaan akvaarioon. Tottakai siirto on pelottava kokemus ennen niin rauhalliseen purkkiin tottuneelle pikkuiselle, ja uudessa kodissaan se ponkaisikin heti turvaan jaavansammalen alle. Mutta hetken kuluttua uteliaisuus voitti, ja Mac lähti tutkimaan akvaariota. Hiekassa olevat pienet kuopat tuntuivat hyvin kiinnostavilta, ja niiden reunoja piti yrittää kaivella. Pienet jalat eivät ihan vielä ole siihen valmiita, mutta yritys on kova :)



Löydätkö triopsin kuvasta?

Ruskea hiekka on lähes tarkalleen saman väristä kuin cancriformiksen kilpi. Joten jos Mac malttaakin joskus pysyä hetken paikallaan, on siitä vaikeaa saada selvää valokuvaa. Täytyy odotella että se siirtyy toiselle puolelle akvaariota, vaaleammalle hiekalle tai kasvien kimppuun.



Mac vallisnerian kimpussa.

No niin, Mac alkaa kotiutua akvaarioon. Ja kyllä se vaikuttaakin tyytyväiseltä! Uiskentelee ympäriinsä ja heittelee voltteja, eikä oikein osaa päättää kumpi kiinnostaa enemmän, pehmoinen jaavansammalmätäs vaiko vallisneria. Kumpaakin pitää käydä vähän väliä katsomassa ja ehkä myös maistelemassa, mutta eihän noin pieni örmelö vielä kovinkaan näkyviä jälkiä saa aikaiseksi. Olen onnellinen kun vaikeasta alusta huolimatta Macilla tuntuu nyt olevan mukavaa. Kunpa vielä saisi sille vähän kavereita!

Toissapäivänä veteen laitetuista munista ei vielä ole kuoriutunut yhtään. Parisenkymmentä munaa siellä näyttäisi kelluvan, joten eiköhän purkissa kohta liikettä ole kun vähän odotellaan. Vedessä oli hieman bakteeririhmastoa, imaisin ne pois ohuella letkulla ettei vesi huonone.

9.12.2006:

Jipii!!! Kolme tai neljä pikku toukkaa uiskentelee synnytyspurkissa! Vielä ovat liian pieniä kuvattaviksi. Nyt vaan toivotaan että vedessä olisi ravinteita tarpeeksi toukkien kehittymiselle. En uskalla laittaa varsinaista ruokaa ennenkuin ovat kasvaneet toukka-asteelta triopseiksi.

Mac pärjäilee akvaariossa hienosti, ja kiipeilee vallisnerian lehdillä kuin vanha tekijä. Harvensin hieman akvaarion kotilokantaa, joita alkoi olla aika reilusti. Uskon että Mac pitää tästä eteenpäin huolen kotiloista, syömällä niiden munat pois ennenkuin ehtivät kehittyä.

10.12.2006:

Laskin jossain vaiheessa jo kuusi toukkaa :) Ne ovat välillä ihan liikkumatta, joten laskenta ei ole helppoa ja aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun yhtäkkiä pieniä ei näykään missään! Ne ovat vielä niin pikkuisia ettei liikkumatonta toukkaa pysty erottamaan vedessä leijuvasta "roskasta". Mutta parin päivän kuluttua ne ovat jo millin mittaisia triopseja.

Purkin pinnalle alkoi muodostua bakteerikalvoa, joka estää hapen liukenemisen veteen. Sen takia pintavettä pitäisi välillä sekoitella jos ilmastusta ei ole käytössä. Lisäsin puoli litraa vettä, laitoin ilmastinkiven purkkiin ja säädin ilmavirran ihan minimiin, niin että kivestä nousee pari-kolme ohutta kuplavanaa, kyllä sekin jo vettä hapettaa mutta toivottavasti ei häiritse toukkia ja vielä nukkuvia munia.

Macille kuuluu pelkkää hyvää! Se käy vuoron perään maistelemassa vallisnerian lehtiä ja jaavansammalta, mutta ei vieläkään tunnu ollenkaan olevan kiinnostunut porkkanasta. No pääasia että jotain syö. Toki olen annostellut veteen myös Aminavit Standard hippusiakin, ja Mac tuntuu ne kyllä löytävän kun välillä käy imurointikierroksella pitkin pohjaa. Kaikesta päätellen myös vaahtomuovinen suodatin on Macille mieluinen paikka. Se makailee suodattimen päällä vähän väliä. Ehkä se syö siihen tarttuneita pieneliöitä, ja onhan se myös mukavan pehmoinen paikka ja vesikin vähän liikkuu siinä ympärillä.

11.12.2006:



Mac on kaksi viikkoa vanha.

Vaikea saada tarkkaa kuvaa Macista, kun se ei tahdo pysyä hetkeäkään paikoillaan! Pikkuisella riittää koko ajan tarmoa tutkia akvaariota, jos vaikka jostain löytyisi ennen huomaamaton herkkupala :) Annoin sille tänään kaksiviikkoissynttäreiden kunniaksi pari nokaretta TetraFresh Delica triopsherkkua, eli surviaisentoukkia hyytelössä. Ei kestänyt kauaa kun Mac löysi herkut, ja vielä vauhdikkaammin se oli ne syönyt. Teki mieli antaa lisää, mutta ehkä kannattaa vähän säästellä ettei se totu liian hyvään ruokaan ja ala hyljeksiä normaalia sapuskaansa. Avatun Delica-foliopaketin laitoin jääkaappiin, ettei se pilaannu. Täytynee käydä ostamassa surviaisen toukkia, nehän eivät paljoa maksa, niin saa vähän useammin hemmotella pikkuisia.

Pokkarikamera ei oikein tee oikeutta Macin hienoille väreille, se on tummanruskea pohjaväritykseltään ja vaaleammat täplät ovat kullanvärisiä. Upea eläin!

Synnytyspurkissa liikuskelee ainakin kolme triopsia, en jaksanut tutkia pitempään, kun ne näköjään ihan minun kiusakseni jähmettyvät paikoilleen aina kun olisi laskennan aika :) mutta kunhan vähän kasvavat niin sitten tilanne selviää. Pääasia että Macille saadaan ainakin pari ystävää sieltä. Purkissa on ilmastus päällä ja olen sinne jo pari veitsenkärjellistä laittanut Aminavit Junior vauvanruokaa. Joten pikkuisilla pitäisi olla hyvät oltavat. Vesi on kirkasta eikä haiskahda ollenkaan, kiitos ilmastuksen, joka hävittää anaerobiset bakteerit.



Pelottava luola.

Tein muovipurkista akvaarioon pienen luolan, piilopaikaksi kuoren vaihdon ajaksi tai muuten vaan. Mutta aivan samoin kuin aikoinaan akvaarioon laitettu kivi tuntui pelottavalta, niin myös Mac lähestyy varovasti "luolaa" ja ponkaisee nopeasti kauas pois kun tuntosarvet koskettavat sitä. Pikkuinen kun ei ole ennen koskettanut muovipintaa niin se on nyt pelottavaa. Mutta eiköhän tässä käy niinkuin sen kivenkin kanssa, ja huomenna Mac on jo kuin kotonaan luolassa. :)

12.12.2006:

Mac hyväksyi muoviluolan ilmestymisen kotiinsa, nyt se käy joskus sisällä vilkaisemassa olisiko siellä jotain kiinnostavaa, ja makoilee välillä luolan päällä. Kuorikin oli taas viime yönä vaihtunut, ja samalla tullut taas vähän kokoa lisää. Ensimmäista kertaa huomasin, että triops reagoi altaan ulkopuoliseen liikkeeseen! Istuin akvaarion edessä ja seurasin Macin touhuja kun se etsiskeli ruokaa akvaarion etureunasta. Kun nousin siitä ylös, Mac sai hepulikohtauksen ja paineli pikavauhtia turvaan vallisnerian ja takaseinän väliin. Se siis selkeästi huomasi liikkeen! Longicaudatus-triopsien kohdalla en koskaan nähnyt tällaista käytöstä. Tästä lähtien täytyy liikkua rauhallisesti akvaarion edessä, etteivät pienet turhaan pelästy.

Lasipurkissa näytti taas kovin autiolta, mutta onneksi älysin ottaa kirkkaan taskulampun ja tutkia sen avulla purkin pohjaa, onhan siellä ainakin 5 jo toukka-asteelta eteenpäin siirtynyttä triopsvauvaa :) niitä on vaan vaikea huomata kun ottavat elämän aika rennosti turhia hyppelemättä, ja ovat vielä ihan läpikuultavan värisiä.

Purkin reunoilla on vielä parisenkymmentä kuoriutumatonta munaa, mutta niin pitää ollakin koska vasta huomenna tulee ensimmäinen viikko täyteen munien veteen laitosta. Sikeäunisimmat vasta siellä heräilevät. Sen verran ajattelin kuitenkin auttaa pienten heräilemistä että vaihdoin purkin päällä olleen 9 watin säästölampun vähän kirkkaampaan 15 wattiseen. Ja nyt kun valoakin on kunnolla, otin akvaariosta purkkiin palasen jaavansammalta ja yhden vallisnerian lehden. Tuskin ne irtopalaset siellä kasvavat, mutta ehkä voivat toimia pieninä välipaloina kasvaville pikkutriopseille.

15.12.2006:

Triopseille kuuluu hyvää! Mac vaihtoi taas kuorensa ja on jo aika vonkale :) Se seuloo innokkaasti hiekan pintaa ruuan toivossa, mutta ei varsinaisesti vielä kaivele. Ehkä cancriformisten sukukypsyyden saavuttaminen vie hieman kauemmin kuin longicaudatuksella, tai sitten Mac on uros. Ei sillä munapussejakaan vielä näy.



Mac.

Kasvatuspurkissa uiskentelee ei vähempää kuin 10 tai 11 pikkuista! Kovin suuriksi niitä ei voi tuossa pienessä purkissa kasvattaa. Täytyy joko jakaa pienet kahteen purkkiin, tai alkaa siirtää akvaarioon isoimmasta lähtien. Olen niitä jo totuttanut akvaarion veteen, vaihtamalla joka päivä pari kauhallista akvaarion vettä purkkiin. Ilmastus on pitänyt veden aika kirkkaana ja hajuttomana.



Pikkuiset.

16.12.2006:

Päätin kuitenkin vaihtaa poikasille uuden veden, koska purkin pohjalla alkoi olla aika paljon jätettä ja bakteerinukkaa, vaikka vesi vielä olikin aika kirkasta. Pohjan puhdistus imuroimalla ei onnistu koska triopsit ovat vielä niin pieniä että joutuisivat samalla imuriletkuun.

Joten laitoin toiseen purkkiin akvaariosta pari litraa vettä ja vähän hiekkaa, ja siirsin pikkuiset yksi kerrallaan letkuun imaisemalla uuteen kotiin. Yllätys: niitä oli jo 15 kappaletta! Siirto sujui hyvin, ja sen jälkeen kun tutkin vanhaa purkkia kirkkaalla lampulla, löytyi vielä kolme triopsia ja pari pikkuista toukkaa. Jos kaikki noista selviävät aikuisiksi asti, alkaa akvaario käydä ahtaaksi!



Poikasia uudessa purkissa.

Tänään näin ensimmäistä kertaa Macin kaivamassa hiekkaa oikein antaumuksella :) Keinotekoisen luolan vieressä oli hyvä paikka opetella kaivuhommia, ja kyllä siinä hiekka pöllysikin! Ja jos en ihan väärin nähnyt, taitaa Macilla sittenkin olla pienet munasäkit takajalkojen välissä, eli kaivamisen syykin selvisi, Ihmemies, eikun -nainen taitaa olla tullut munintaikään :)



Mac kaivaa.

19.12.2006:

Siirsin poikaspurkista viisi isointa triopsia Macin seuraksi akvaarioon. Vähän jännitti, miten ne suhtautuisivat toisiinsa - luulisiko Mac saaneensa yllätysherkkupaloja? Hyvin meni. Cancriformikset ovat rauhallisia, pienet eivät kiinnittäneet Maciin minkäänlaista huomiota, eikä Mac pikkuisiin.

Pikkutriopsit suuntasivat heti vallisnerian lehdille, ja uivat niitä ylös alas vähän aikaa, ehkä syöden lehtien pinnassa olevaa levää. Sitten osa triopseista hoksasi jaavansammalmättään ja siirtyi nauttimaan sitä, sekä siihen tarttuneita ruokahippusia, ja osa uiskentelee pitkin hiekkapohjaa ruokaa etsien.

Poikaspurkissa oli jo pari pientä kuollutta pohjalla :( luultavasti sen takia kun isommat ehtivät syömään kaiken ruuan. Kun munia kuoriutuu melkein kahden viikon ajan, on hyvin todennäköistä että viimeisenä kuoriutuneet eivät enää saa tarpeeksi ruokaa. Mutta tämäkin on vain osa triopsien pitkällistä selviytymisstrategiaa, jos vaikka sattuu petoeläin tai lintu napsimaan ensin kuoriutuneet, niin jäljessä tulee vielä uusia sukua jatkamaan. Valitettavasti loppumyöhäisille jää kurja osa olla vain varasuunnitelma, joka ehkä tarpeettomana sitten kuihtuu.



Macin suosikkipaikka luolan ja akvaarion seinän välissä.



Iso ja pikkutriopsi vallisnerian lehdillä.



Pikkuinen jaavansammaleella.



Mac vallisnerian kimpussa.

Tarkemmin katsottuna ei Macilla kyllä näy mitään merkkejä munapusseista, joten Ihmemies-nimi taisi sittenkin osua oikeaan. Toivottavasti noista pikkuisista löytyisi myös naaraita, jotta saataisiin munia seuraavia sukupolvia varten.

22.12.2006:

Mac on jo melkein 4 sentin mittainen - onneksi lempeä - vonkale, ja sillä on kymmenen pienempää kaveria seuranaan. Hyvin tulevat keskenään toimeen, ja kun ruokaa riittää niin eiköhän pikkuiset pian ota Macin koossa kiinni!



Jaavansammal on herkkua.

Vallisneriasta ja jaavansammaleesta koostuva kasvisruokavalio saa päivittäin täydennystä Aminavit hippusista, Tabimin tableteista ja porkkanasta. Ja aina toisinaan akvaarioon tipahtaa erikoisherkkua, eli hyytelöityjä surviaisentoukkia :)

Kun ruokaa on tarpeeksi ja se on monipuolista, ei triopseilla tunnu olevan tarvetta ahdistella toisiaan, ja cancriformikset kyllä näyttäisivät muutenkin olevan hyvin ystävällisiä. Poikaspurkissa on vielä viitisen kappaletta puolisenttisiä pikkuisia, kunhan vähän kasvavat niin nekin pääsevät akvaarion isompiin tiloihin. Toivotaan että näistä nyt ei ihan 11 senttisiä jättejä kasvaisi, silloin voisi jo akvaario jäädä pieneksi. Aikaisempien kokemusten perusteella triopsien koko säätyy hienosti tilan mukaan.

23.12.2006:

Mac on nykyään ihan hulluna porkkanaan :) kun toinen puoli akvaariosta on karkeaa vaaleata soraa, jossa Mac eikä muutkaan cancriformikset tunnu viihtyvän, niin jopas ne saa sinnekin puolelle houkuteltua parilla porkkanan palasella!



Mac ahmii porkkanaa.

Näin ratkesi sekin ongelma, että pikkuiset eivät viihtyisi vaaleammalla puolella. Kyllä viihtyvät kun siellä on porkkanaa tarjolla!

28.12.2006:

Triopsien elämä sujuu onnellisesti, Mac on hiukan kasvanut ja on nyt vähän yli 4 cm pitkä. Pienemmät kaverit kasvavat myös, mutta paljon hitaammin kuin Mac aikanaan. Yksinäinen triops saa enemmän ruokaa eikä sen tarvitse väistellä muita, ja niinpä se kasvaa nopeasti. Mutta kyllä tuolta altaasta joka päivä saa ainakin yhden vaihtonahan onkia pois, joten pikkuiset tulevat perässä. Kaikkein pienin on vajaan sentin mittainen, sillä taitaa olla joku kasvuhäiriö, mutta kun se muuten vaikuttaa hyvinvoivalta, ui, heittelee voltteja ja syö, niin en henno sitä lopettaakaan. Muut kymmenkunta ovat parin sentin mittaisia.

Jouluaattona pikkuiset saivat herkkuaterian: surviaisen toukkia, kukkakaalia ja porkkanaa. Hyvin kelpasivat! Mac oli aivan sekaisin kun yhtäkkiä akvaarion pohjalla näkyi pieniä porkkananpaloja joka puolella :) se nappasi palan jalkoihinsa ja uiskenteli hetken aikaa selällään syöden sitä, ja sitten katsoi parhaaksi mennä saaliin kanssa nurkkaan turvaan muilta pikku ahmateilta. Sillä välin pienemmät herkuttelivat toukilla, ja Mac tuli sitten porkkanan syötyään siivoamaan pöydän.

Muutamalla triopsilla on jo selvät munapussit, ja eilen jo yksi kävi munimassa akvaarion nurkkaan! Otin samantien lusikallisen hiekkaa siitä kohdasta talteen pieneen muovimukiin kuivumaan, siinä on luultavasti ainakin parisenkymmentä munaa sitten joskus seuraavia sukupolvia varten. Muutaman kerran kun niitä saa tuoreeltaan kerättyä niin sitten ei tarvitse kuivattaa koko akvaarion hiekkaa munien toivossa.



Mac ja kaverit.

29.12.2006:

Tänään oli triopsien aika maistella taas uudenlaista ruokaa: katkarapua! Ostin pienen pussillisen kuorittuja pakastekatkarapuja, josta riittääkin pitkäksi aikaa. Rapujen tulee olla suolattomia!

Mac oli ensimmäisenä rapunokareiden kimpussa, haukkasi yhden suuhunsa ja alkoi rauhallisen selkäuinnin, syöden samalla rapua. Se tuntui olevan vähintäänkin porkkanan veroista herkkua! Pian myös pienemmät uskaltautuivat maistamaan. Kokonainen palasteltu katkaravun pyrstö katosi parempiin suihin parissakymmenessä minuutissa. Toivottavasti nyt en opeta pikkuisista kannibaaleja :( no, onhan triops sentään aivan eri sukua kuin katkarapu.



Mac ahmii katkarapua.



Ja kyllä se maistuu pienemmillekin.

1.1.2007:

Uuden vuoden kunniaksi tein perusteellisen siivouksen akvaarioon. Vallisneria oli päässyt jo rehottamaan oikein kunnolla, lyhensin veden pinnalla makaavia lehtiä kymmenisen senttiä. Kyllä siellä vieläkin on ihan tarpeeksi pikku triopsien piilopaikkoja, ja nyt taas onnistuu pinnalle pääsykin jos joku haluaa.

Otin hyvin toimineen biologisen suodattimen pois ja pesin sitä hieman, koska virtaus näytti jo selkeästi heikenneen. Suodatinta ei kannata pestä liian hyvin ettei siinä elävä hyödyllinen bakteerikanta kuole. Joten tyydyin puristelemaan suodattimen vaahtomuovia pienessä astiassa, jossa oli akvaarion vettä. Sen jälkeen tein nopean huuhtelun juoksevan veden alla. Toivotaan että suodattimen toiminta ei tästä kovin paljoa häiriintyisi, ettei paha nitriittipiikki iskisi akvaarion veteen.

Kun suodatin oli pois, oli aika helppoa myös imuroida lappoletkulla koko akvaarion pohja. Toki jaavansammaleen alle jäi paikkoja, joihin ei letkua uskaltanut työntää koska siellä saattoi olla triopsi piilossa siivoustoimilta. Kaikki imuroitu vesi jäi ensin ämpäriin, josta oli helppo katsoa ettei yhtään pikkuista erehdyksessä tullut mukaan. Muutama vaihdettu nahka, ja joukko kotiloita siellä näytti olevan, mutta kotilot lisääntyvät niin hyvin että pikku harvennus ei ole pahasta. Vettä lähti akvaariosta viitisen litraa pohjan imuroinnin yhteydessä, ja kun olin varautunut kahdella 3 litran pullolla niin ei ollut ongelmia palauttaa vanha tilanne. Eli eilen olin täyttänyt kaksi tyhjää lähdevesipulloa kylmällä vedellä, ravistellut pulloja niin että veteen liukenee paljon happea ja jättänyt sitten veden lämpenemään.

Siivouksen jälkeen tarjoilin triopseille katkarapuviipaleita ja pieneksi leikeltyä porkkanaa. Ehkäpä kunnon ateria lieventää siivouksen aiheuttamaa stressiä.

6.1.2007:

Uusi vuosi on lähtenyt triopseilla mukavasti käyntiin. Mikäs siellä on elellessä kun on pehmoista hiekkaa kaiveltavana ja herkkuja tarjolla. Mac ja muut isommat triopsit uskaltautuvat kaivamaan jo karkeampaakin soraa, akvaarion nurkat ovat aina suosikkipaikkoja pienelle kaivupuuhastelulle.



Mac ja nuorempi kaveri.

Triopsit ovat onnessaan kun pinnalta tipahtaa herkullisia keitettyjä porkkananokareita. Nopeasti jokainen ottaa omansa ja alkaa ahmia sitä, jotkut selällään uiden, jotkut hiekalla makoillen. Mutta kaikille porkkana maistuu.



Mmmm, porkkanaa!

9.1.2007:

Taas oli pienen siivouksen aika. Akvaarion etulasissa alkoi olla aika lailla levää, ja suodatinkin veti melko huonosti, ei ihme kun viimeksi en sitä uskaltanut kovin paljoa puhdistaa. Triopsit eivät ole sieltä siisteimmästä päästä lemmikkejä :) ja tällainen vaahtomuovisuodatin tukkeutuu helposti. Nyt ne ovat jo niin isoja että pumppusuodattimenkin voisi jo laittaa, mutta katsotaan nyt miten tuo vaahtomuovi toimii, kun huuhtelin sitä vähän paremmin. Samalla harvensin taas vallisnerioita, ne kasvavat vauhdilla kun vedessä on paljon ravinteita.



On niitä siellä vaikka lasi vähän samea onkin.



Tällä veikolla on jännän vaalea ja vihertävä väritys.

Lasin puhdistuksesta huolimatta, en millään enää löydä kuin kahdeksan pienempää triopsia Macin lisäksi. Joten yksi on heittänyt henkensä ja joutunut varmaan syödyksi, koska ei ruumistakaan siivouksessa löytynyt. Enpäs ole tässä tainnut muistaa kertoakaan, se yksi minitriops, joka ei jaksanut kasvaa, taisi kuolla jo viikko sitten. Sellaista on triopsien elämä. Vahvemmat pärjää. Onneksi eivät sentään pahemmin toisiaan jahtaa.

12.1.2007:

Surullinen päivä. Töistä tullessa kun menin ruokkimaan triopsit, ei Mac tullutkaan ensimmäisenä katkaravun kimppuun, vaan pysyi tutussa piilopaikassaan suodattimen alla. Sitten vasta huomasin että Macin tuntosarvetkaan eivät heiluneet, ja taskulampulla katsottuna jalatkin olivat liikkumattomat. Se oli päivän aikana kuollut. :( Lähtö oli varmaan ollut rauhallinen, koska Mac oli hakeutunut lempipaikkaansa, ei ollut kääntynyt selälleen eikä kouristellut.

Jotenkin kaikista tähänastisista triopseista Mac on ollut minulle kaikkein tärkein. Sen sympaattisuus, uteliaisuus ja rauhallisuus tekivät vaikutuksen. Mac on nyt triopsien taivaassa syömässä herkkuja ja kaivelemassa pehmoista hiekkaa, ja hautasin sen pikku ruumiin pihalle omenapuun juurelle.

15.1.2007:

Tänään saivat triopsit tutustua uuteen makuelämykseen: päärynään! Pienten päärynämurusten tuoksu ja maku taisi olla pikkuisten mieleen, sillä heti niiden akvaarioon pudottamisen jälkeen paikalle muodostui suorastaan tungos :) mutta ei hätää, kaikille kyllä riitti tätä uudenlaista herkkua.



Eipä näitä juuri tarvinnut houkutella syömään.



Päärynä maistuu.

16.1.2007:

Yksi pienimmistä triopseista oli saanut itsensä jollain lailla ahdettua muovisen "luolan" ja akvaarion seinän väliin, jäänyt sinne jumiin ja kuollut. :( Voi voi kun nämä nyt vielä sen verran jaksaisivat kehittyä, että oppisivat uimaan takaperin. Se temppu kun ei triopsilta onnistu, ja niinpä ne joutuvat kaivuuinnoissaan joskus paikkoihin, joista eivät pääse pois. Ja kun triops hengittää jaloillaan, on jalkojen jumiutuminen kohtalokasta.

Otin muoviputken palan pois, koska triopsit eivät siellä tunnu sen useammin enää viihtyvän kuin muuallakaan akvaariossa. Tulipa taas opittua kantapään kautta yksi asia mitä ei kannata tehdä. Jäljellä on nyt seitsemän cancriformista, jotka kyllä vaikuttavat hyvinvoivilta. Isoin on ehkä vähän vajaa neljä senttiä pitkä. Ei siis vielä Macin kokoluokkaa.



Vaarallinen paikka seinän ja muovin välissä.

17.1.2007:



Pikkuisen viime hetket.

Ikävät asiat eivät koskaan tule yksitellen. Tänään seurasin triopsien puuhailuja, ja yksi pikkuinen näytti juuri vaihtavan kuortaan. Mutta jokin meni pieleen, tai sitten kyse ei ollutkaan kuoren vaihdosta, pikku triopsi makasi selällään ja veti itseään linkkuun mutta vähitellen alkoivat sen kidusjalat täyttyä verellä ja liikkeet hidastua. En kestänyt katsella pikkuisen kärsimyksiä, nostin triopsin kauhalla pois akvaariosta ja päästin sen tuskistaan. Tuntui pahalta, tämä oli ensimmäinen kerta kun jouduin lopettamaan triopsin. Mutta sille se oli varmaankin helpotus. Nyt se sitten leikkii Macin ja muiden edesmenneiden kavereidensa kanssa triopsien taivaassa.

21.1.2007:

Muutaman päivän ajan kaikki on sujunut hienosti! Kuusi pikkutriopsia polskuttelee akvaariossa oikein hyvinvoivan tuntuisina. Laitoin akvaarioon toisenkin ilmapumpun, joka hohkakiven kautta puhaltaa veteen pienikuplaista kuplavirtaa. Suodattimen kautta tuleva ilma kun tulee sen verran suuresta putkesta että kuplatkin ovat aika isoja, ja triopsit tuntuvat tykkäävän pienemmistä kuplista. Vähän väliä joku niistä asettuu hohkakivestä nousevaan kuplavirtaan ja pysyttelee siinä paikoillaan, ilmiselvästi nauttien kuplien kutituksesta :)

23.1.2007:

Triopsit pärjäilevät hienosti. Yksi on hiukan erivärinen kuin muut, mutta ei se tunnu menoa haittaavan. Tälle vihertävälle tuntuu erityisen hyvin maistuvan kasvisruoka, voi olla että väritys on ruokavalion ansiota.



Veljekset.

Akvaarion nurkat ovat suosittuja paikkoja kaivella munintamielessä. Triops täyttää huolellisesti kaivamansa kuopat niin että munat peittyvät eivätkä jää toisten ruuaksi. Kun akvaarion pohjahiekkaan painelee sormella kuoppia, ei kestä kauaakaan kun triopsit kiirehtivät vaistonvaraisesti siloittamaan nekin. :)



Muninta käynnissä.

25.1.2007:

Voi surkeus kun taas oman tyhmyyden takia kuoli kaksi triopsia! :( Se vihertävä kaveri ja yksi toinenkin olivat tänään kuolleina akvaarion pohjalla kun tulin töistä. Jo pari päivää olin ihmetellyt kun triopsit ovat niin vaisuja, eikä niitä oikein ruoka kiinnostanut. Syy selvisi kun siivosin akvaarion pohjaa - pois imuroitu vesi haisi todella pahalle, vaikka itse akvaariossa ei tuntunut ollenkaan hajua. Pohjahiekkaan oli päässyt kasvamaan anaerobisten bakteerien kasvusto, joka söi hapen altaan pohjalta. Suodattimen ja ilmastuksen ansiosta ylempänä vedessä oli kyllä happea, mutta valitettavasti triopsit ja niiden ruoka yleensä oleilevat pohjalla. Olot siellä olivät muuttuneet pikkuisille huonoiksi. Pelastin neljä hengissä olevaa triopsia toiseen astiaan, imuroin hiekasta pintakerroksen pois ja vaihdoin melkein kaiken veden. Akvaarion täytyy nyt antaa lämmetä aamuun asti, ennenkuin triopsit pääsevät sinne takaisin. Laitoin ilmastimen tilapäiskotiin, toivotaan että pikkuiset pärjäilevät siellä vähän aikaa. Huomenna ne pääsevät akvaarioon takaisin. Uskon että näinkin laaja vedenvaihto ei tuota ongelmia koska ne jo olivat tottuneet vesijohtoveteen. Eikä näin talvella pitäisi veden laatu juurikaan vaihdella.

Akvaarion puhdistuksessa pitää tästä lähtien imuroida pohja kunnolla, niin että myös hiekan pintakerros tulee huuhdottua pois. Muuten siellä alkaa viihtyä nuo ikävät happea syövät bakteerit.



Triopsit evakossa.

27.1.2007:

Triopsit selvisivät hyvin yöstään tilapäiskodissa. Ehkä järkytys ei ollut niin suuri kun kaverit olivat kuitenkin lähellä. Yön aikana oli yksi kuorikin vaihtunut. Aamulla oli akvaario lämmennyt 21 asteeseen ja siirsin triopsit takaisin puhtaaseen veteen. Aika innokkaasti ne ryhtyivätkin heti kaivelemaan, ja roikkumaan vallisnerian lehdillä. Ovat muutenkin hieman aktiivisempia nyt, kun myös pohjalla on happea kunnolla.

Tänään nuo neljä ovat seitsemän viikkoa vanhoja. "Ihmisen iässä" siis viisikymppisiä. Toivotaan että örmelöillä vielä riittäisi elinpäiviä!



Taas kelpaa kaivella.



Elämä on mukavaa kun porkkanaa riittää!

29.1.2007:

Tänään päivällä oli kaksi isointa triopsia vaihtanut kuorta. Vähän huolestuttaa nyt toinen, se on koko ajan selkä köyryssä. Se on kyllä virkeä ja syökin hyvin, joten ehkä tämä on vain ohimenevää kankeutta kuorenvaihdon jälkeen. Pitää tarkkailla tilannetta, ja jos triops näyttää kärsivän huonosta asennostaan niin pitää ryhtyä toimenpiteisiin :(



Köyryselkä.

30.1.2007:

Triops on yksinkertainen eläin. Kun sillä on kaikki kunnossa, se elää yksinkertaista triopsin elämää, etsien ruokaa ja lisääntymiskumppania. Kun ruokaa löytyy, triops on tyytyväinen ja syö. Ja kun löytyy lisääntymiskumppani, triops on tyytyväinen ja hoitelee hommat :) Mutta kun triopsille tulee ongelmia, ei se juurikaan osaa korjata niitä. Köyryselkäinen yksilö oli tänään kuollut. Mutta se eli triopsin elämää yli seitsemän viikkoa, mikä on ihan kunnioitettava ikä pikkku örmelölle. Elämänsä aikana se ehti syömään, munimaann ja elämään triopsin elämää. Joten ei tarvitse olla surullinen - luonto toimii niinkuin se on näillä pikkuisilla toiminut yli 200 miljoonaa vuotta.

3.2.2007:

Triopskolmikko täytti tänään kahdeksan viikkoa, eli kaksi kuukautta ovat maailmaa katselleet pikku silmillään. Vanhuus alkaa jo painaa, triopsit liikkuvat aika hitaasti ja kaivavat enää harvoin. Yhdellä alkaa selkä myös köyristyä, taitaa olla lähtö pian lähellä. Syntymäpäiväruokana pikkuisilla oli pitkästä aikaa katkarapua, hienonnetun porkkanan ja kukkakaalin kanssa. Eivät ne enää hyökkää ruuan kimppuun, mutta syövät kyllä.



Synttärisankarit.

5.2.2007:

Eilen aamulla herätessäni oli toinen niistä kahdesta kaveruksesta muuttanut taivaaseen. Toinen oli sen vierellä - surullinen näky, ikäänkuin se vielä siinä odottelisi kaverinsa heräämistä. Nostin hengettömän pikkuisen ylös akvasta ja "hautasin" sen tikkuaskissa biojäteastiaan. Maa on jo niin jäässä että ei enää onnistu kaivamaan.

Tänään töistä tullessa oli toinenkin kaksikosta tullut tiensä päähän. Tekisi mieli ajatella että se kuoli suruun kun kaveri poistui, mutta järki sanoo ettei triopsilla ole tuollaisia tunteita. Mutta eihän ihan kaikkea kannata yrittää järjellä selvittää. Joka tapauksessa, elämänsä aikana erottamattomat ystävykset ovat lyhyen tauon jälkeen jälleen yhdessä. Siellä ne kaivelevat triopsien taivaassa pehmoista hiekkaa rinnatusten, ja ovat onnellisia.

Ja se köyryselkäinen örmelö, se kiertelee akvaariota ikäänkuin tutkien mihin kaverit ovat piiloutuneet. Yritän pitää siitä hyvää huolta niin kauan kuin se jaksaa uiskennella. Annan pehmeäksi keitettyä ruokaa niin ettei pienen tarvitse nähdä vaivaa syömisessä. Ainakin sillä on nyt tilaa reilusti. Tuntuu niin haikealta, mutta pitää yrittää muistaa että eihän ne triopsitkaan sure lyhyttä elämäänsä, eikä minunkaan tarvitsisi.



Viimeinen ja yksinäinen.

Siirsin triopsien akvaariosta hiukan jaavansammalta ja muutaman kotilon uuteen kotiin. Kotiloilla ei tunnu olevan ongelmia niin kauan kuin ruokaa riittää, päinvastoin niiden lisääntymiselle ei näytä olevan mitään rajoja.



Kotiloilla on elämä helppoa.

6.2.2007:

Vähän jännitti tänään töistä tultua, että vieläkö Vanha Köyryselkä on elävien kirjoissa. Ja onhan se :) mutta kyllähän tuo asento kertoo että lähtö alkaa olla lähellä. Triopsille kuitenkin vielä ruoka maistuu, eikä se ole kertaakaan vielä käynyt selälleen pohjalle lepäämään, joten ei luovuteta vielä.



Vanha Köyryselkä ja pari kotiloa. Ruokalistalla vallisnerian juuria.



Kameraa tervehtimässä.

8.2.2007:

Köyryselkä lähti eilen, 61 päivän kunnioitettavassa iässä matkalle kohti triopsien taivasta. Se lepäili ensin pitkän aikaa selällään, sitten käväisi nappaamassa palan katkarapua matkaevääksi, palasi takaisin lepopaikkaansa, syödä mutusteli hetken ja nukkui pois rauhallisesti.

Istuin viimeiset tunnit akvaarion edessä ja pidin kättä etulasilla, ehkä triops tunsi lämmön tai vaistosi jotain, koska siihen käteni kohdalle se tuli lepäilemään. Sen ei tarvinnut viettää viimeisiä hetkiään yksin. Vähän surullinen olo jäi pienen lähdöstä, mutta toisaalta sen elämä oli hyvä ja pitkä. Luonto teki tehtävänsä, niinkuin se aina tekee.



Lepäilehän rauhassa, ja pehmoiset hiekat :(

Takaisin