Triops longicaudatus

Kirjoittelen tähän kokemuksiani Triops longicaudatus:n, eli amerikkalaisen triopsin kasvatuksesta. Yleensä nettikauppojen myyvät triopsit ovat juuri näitä, mutta täällä Euroopassa oikeastaan kuuluisi kasvattaa Triops cancriformista, joka on täällä luontaisesti viihtyvä laji. Meillä Suomessa sillä ei niin ole väliä, koska kumpikaan ei täällä menesty luonnonvaraisena, mutta niissä maissa, joissa T. cancriformista elää luonnossa, olisi syytä olla tarkkana ettei vieras laji pääse leviämään.

Käy katsomassa myös Triops cancriformis-kasvatuspäiväkirjaani täältä!

12.8.2006:

Kesä onkin mennyt ilman triopseja, mutta nyt kun ilmat alkavat vähitellen viiletä, voi taas laittaa uuden sukupolven kasvamaan.

Akvaariota kannattaa kypsyttää parin viikon verran. Laitoin uudet hiekat pohjalle ja veden valmiiksi, ja veden sekaan hieman Tetra Aqua-Safe vedenparannusainetta. Parissa viikossa muodostuu suodattimeen sopiva bakteerikanta, joka pitää akvaarion nitriittitason riittävän alhaisena.

Ilman suodatintakin pärjää kyllä, mutta silloin vettä on vaihdettava useammin. Lähdevettä ei tarvitse enää tässä vaiheessa käyttää, vaan ihan vesijohtovesi vedenparannusaineella käsiteltynä kelpaa. Ilmastin on enemmän kuin suositeltava. Ja koska se ei maksa paljoa, ei ole mitään syytä olla sitä käyttämättä. Pieni pumppu ja ilmakivi, tai huokoisesta kumista tehty letku, joka kuplii koko pituudeltaan, maksavat yhteensä alle parikymppiä.



Akvaario odottamassa Triopseja.

Akvaariossa on muutama kivi tarjoamassa triopseille piilopaikkoja kuorenvaihdon ajaksi, jolloin se on aika puolustuskyvytön toisten hyökkäyksiä vastaan. Triops vaihtaa muutaman ensimmäisen viikon ajan kuorensa melkeinpä päivittäin, kun se kasvaa nopeasti. Vanhat kuoret kelluvat pinnalla, josta ne on helppo noukkia pois. Ei niistä kuitenkaan mitään haittaa ole vaikka ne veteen jäisivätkin.

Edellisen triopsisukupolven jäljiltä on tallessa runsaasti hiekkaa, johon triopsit ovat munineet, ja uuden sukupolven kasvattaminen onkin helppoa kun laittaa muutaman lusikallisen hiekkaa puhtaaseen veteen. Vedessä on jo vuorokauden verran ollut ruokapussi, jossa on kuivattuja maasta kerättyjä syksyn lehtiä ja kasvin osia. Kun vesipisaraa katsoo mikroskoopilla, siinä näkyy runsaasti elämää, pikkutriopsien ruokaa.



Poikaset kasvavat pienemmässä purkissa pari viikkoa.

Muutamasta lusikallisesta hiekkaa nousi sekoitettuna veden pinnalle parisenkymmentä triopsin munaa, joista ehkäpä puolet kuoriutuvat. Toivon mukaan osa selviää parin viikon ikäisiksi, ja sitten ne voi siirtää isompaan akvaarioon. Ennen siirtoa on triopsit totutettava uuteen veteen, mikä onnistuu vaihtamalla päivittäin osa purkin vedestä akvaarion veteen. Triopsia ei saa siirtää "kylmiltään" uuteen astiaan koska veden erilainen suolatasapaino (eri osmottinen paine) ja pH arvo stressaavat triopsia liikaa. Yksi syy triopsien pitkään selviytymiseen on niiden elinolosuhteiden pysyminen aika lailla samanlaisina kautta vuosimiljoonien.



Munia vesirajassa odottamassa kuoriutumista.

13.8.2006:

Syntymän ihme! Purkissa uiskentelee ainakin kymmenkunta triopsin toukkaa. Moniko jää henkiin, riippuu siitä miten hyvin ruoka riittää. Laitoin purkin ilmastimen myös jo käyntiin, tosin hyvin pienelle teholle, että happikato ei yllättäisi. Valokuvia ei pikkuisista vielä oikein saa, ehkä parin päivän kuluttua ovat jo riittävän isoja kuvattaviksi. Tässä kuitenkin pari kuvaa, joissa toukat näkyvät valkoisina hahmoina.



Reilun vuorokauden ikäisiä toukkia.



14.8.2006:

Triopsien huikea kasvuvauhti on aina yhtä yllättävää! Vajaassa vuorokaudessa pikkuiset ovat muuttuneet alle millin mittaisista toukista pari milliä pitkiksi pikkutriopseiksi. Kaksihaarainen pyrstö erottuu jo selvästi.



Parin päivän ikäinen triops syö veden pinnalla kelluvaa kasvia.

16.8.2006:

Triopsit alkavat olla jo sentin mittaisia vonkaleita, mutta hyvin ne ovat pärjänneet koska vieläkin taitaa ainakin kymmenen olla hengissä! Kohta alkaa purkki käydä niille pieneksi, ja edessä on muutto uuteen kotiin. Olen parina aamuna vaihtanut kolmanneksen vedestä, mutta silti se samenee aika nopeasti. Sehän ei triopseja haittaa koska ei niille luonnossakaan vettä vaihdella. Kuitenkin bakteeri- ja nitriittitasapainon kannalta on hyvä välillä laittaa tuoretta vettä. Triopsit syövät jo hyvällä halulla isompaakin ruokaa, ne saivat eilen ensimmäisen kerran pieniä porkkanaviipaleita. Osa triopseista näköjään tykkää porkkanasta, osa ei. Mutta kaikki syövät hyvällä halulla palasteltuja Tetra Tabi-Min tabletteja.



Triopsit liikkuvat jo niin nopeasti että kuvaaminen alkaa olla hankalaa.

19.8.2006:

Triopseilla oli tänään muuttopäivä! Isompaan tankkiin siirto oli pakko tehdä jo viikon jälkeen koska triopseja oli niin paljon. Parin litran vesimäärä ei kertakaikkiaan riittänyt enää niille. Siirsin triopsit yksi kerrallaan hyvin varovasti pieneen kauhaan pyydystämällä ja antamalla triopsin sitten uida uuteen astiaan upotetusta kauhasta pois. Ja olihan niitä. Tasan kaksikymmentä! Kun ne tuosta vielä kasvavat, niin alkaa jo kolmenkymmenenkin litran tankki käydä ahtaaksi. Se tietää heikoimpien menoa. Mutta niin se käy luonnossakin, ja siellä voi pikku vesilätäkössä olla alkuun satoja triopseja.





21.8.2006:

Eilen triopsit saivat oikein sunnuntaipäivällisen, muutaman nokareen jauhelihaa! Äkkiä se katosikin pikku ahmattien kitaan, ja liharuuan kanssa oli tietysti tarjolla päivän salaatti, viipaloitua keitettyä porkkanaa ja kukkakaalia. Myös kasvisruoka kelpasi triopseille. Lihan tai kalan kanssa pitää olla tarkkana että sitä ei jää syömättä, koska se pilaantuu nopeasti ja tuottaa suuria määriä bakteereja. Eli syömättä jääneet palat kannattaa poimia pois akvaariosta. Kasvikset ovat tässä suhteessa turvallisempia, ja ovatkin kätevää pitkäkestoista ruokaa jos vaikka ei pariin päivään ehtisi triopseja ruokkia. Porkkanan ja herneen palaset kestävät hyvin muutaman päivän, ja estävät triopsien nälkiintymisen ja siitä ehkä seuraavan kannibalismin.

Triopsit ovat nyt alkaneet kiihkeästi kaivella akvaarion pohjahiekkaa. Ja kun oikein tarkasti katsoo, niin syykin selviää, naarastriopsien munapussit erottuvat jo selvästi jalkojen välissä kellertävinä palloina. Voi olla että näillä 10 päivän ikäisillä ei vielä paljoa munia ole mutta harjoittelevat kaivamista ja munintaa. Aikaisemmat triopsini ovat yleensä alkaneet munia noin 14 päivän iässä, mutta nyt kun niitä on näin monta niin on varmaan luonnollista että osa alkaa munia jo aiemmin. Lisäksi ehkä kilpailutilanne laukaisee triopseissa halun turvata oman suvun jatkuminen mahdollisimman hyvin.



Triops kaivaa.



Kaksi triopsia on päättänyt munia samaan paikkaan.

26.8.2006:

Triopsit voivat hyvin, kasvavat ja munivat. Vesi alkaa olla aika vihreää, laitoin suodatinta hieman isommalle, voi olla että täytyy vettäkin vaihtaa hiukan enemmän että saa levän kuriin.



Tällä triopsilla on jo pussien täydeltä munia. Kohta ne ovat hiekan alla.



Triopsin tyhjä vaihtokuori kelluu pinnalla. Miten minulle aina tulee Alien-elokuva mieleen näistä?



Triops syö levää lasin pinnasta.

27.8.2006:

Olisi mukava tietää millä perusteilla triopsit valitsevat munintapaikkansa. Tankissa on tilaa yllin kyllin mutta silti tässä on suosittu kohta. Triopsit tungeksivat vierekkäin ja päällekkäin kaivamaan kaikki tätä samaa paikkaa :)



Tästä kohdasta kannattaa kerätä munia sitten kun triopseista aika jättää.

28.8.2006:

Triopsit eivät näköjään pahemmin tappele ruuasta, vaan ihan sovussa pistelevät poskeensa pyöreäksi kaluttua porkkananpalaa kumpikin omalla puolellaan :)

Itse asiassa juuri minkäänlaista tappelua tai ahdistelua ei ole tiiviistä asuinoloista huolimatta näkynyt, joukossa oleva muutama urostriopsi, jotka eivät juuri hiekkaa kaivele, välillä käyvät hieman hätistämässä naaraita, mutta sekään tuskin johtuu aggressiivisuudesta vaan on ehkä osa triopsien normaaleja kosintamenoja.

Triopsien lisääntymispuoli on kaikesta huolimatta jäänyt vielä arvoitukseksi. Tiedetään että suuri osa naaraista kykenee tuottamaan kuoriutuvia munia aivan yksinäänkin, mutta voivat myös paritella uroksen kanssa, mikä tietysti on geeniperimän monipuolisuuden kannalta tärkeää. Uros- ja naarastriopsi on kyllä helppoa erottaa, mutta koskaan en ole nähnyt niitä minkäänlaisessa lisääntymispuuhassa. Mutta ehkä ne eivät vaan kehtaa kun valot ovat päällä. Kuka tietää mitä tankissa yön pimeydessä touhutaan :)



Yhteinen ateria.

29.8.2006:



Vuoden sapuskat.

Triopsit ovat yksinkertaisia kavereita, eivätkä vaadi erityisen ihmeellistä gourmet-ruokaa. Jauhelihanokareet raakana, ja sekavihannekset kypsytettyinä ovat niiden suurta herkkua. Yksi vihannespussi riittää pitkäksi aikaa. Vihannekset kannattaa kypsyttää että ne ovat mukavan pehmeitä pikku triopsien syödä. Ota lusikallinen sekavihannesta ja pilko se terävällä veitsellä pieneksi silpuksi. Kaada silppu juomalasiin ja lisää vettä niin että vihannekset peittyvät. Laita mikrouuniin minuutiksi ja anna jäähtyä, kaada sitten triopsien tankkiin. Jos kaikki ei mene kerralla, ei huolta, vihannekset kyllä säilyvät pari päivää. Voit myös keittää sekavihannekset ja lihan kokonaisina, ja pienentää sitten tehosekoittimella.



Sekavihannesta ja lihaa - triopsien herkkua!

Jauheliha on triopsien herkkuruokaa, mutta sitä täytyy annostella varovasti koska syömättä jäänyt jauheliha pilaantuu nopeasti. Eli nokare tai pari kerrallaan, ja sitten kun se ei enää kelpaa, voi siirtyä vihannesjälkiruokaan.

30.8.2006:

Vaihdoin kolmanneksen tankin vedestä, eli noin ämpärillisen. Olin eilen laittanut valmiiksi kahteen 5 litran pulloon vettä lämpenemään. Vesi alkoi olla jo aika sameaa, ja puhdistin liejut pois suodattimenkin sisältä samalla kertaa. Ilmeisesti tankin pohjalla oleva hiekka tuli pestyä vähän huonosti, koska hienoa hiekkaa oli suodattimessa aika paljon. Suodatinta ei saa pestä liian hyvin ettei siellä oleva hyödyllinen nitraattibakteerikanta kuole kokonaan. Triopsit eivät vedenvaihdosta olleet juurikaan kiinnostuneita, ne vain jatkoivat yksinkertaista ja toivottavasti onnellisa triopsin elämäänsä kaivellen pohjahiekkaa, etsien ruokaa ja munien.

Kun vesi nyt oli kirkkaampaa, pystyin tekemään väestölaskennan. Viisitoista triopsia löytyi, ja voi olla että joku oli vielä kiven takana piilossa. Viisi on siis vähentynyt alkuperäisestä määrästä, kaksi kuollutta olen itse poiminut tankista pois ja ilmeisesti kolme muuta on joko tullut syödyksi tai ovat kivien alla. Itse asiassa pelkäsin paljon pahempaakin, koska niitä kuitenkin on aika paljon tankissa. Luonnossa triopspopulaaatioiden koko asettuu suunnilleen 1 triops / 3 litraa vettä tasolle mutta näillä kun on riittävästi ruokaa ja happea, voivat varmasti elää tiiviimminkin. Suurimmat ovat jo 4 sentin mittaisia, ei ihme että ruoka kyllä tekee kauppansa!



Triopsin arkipäivää.

Tässä kuvassa erottuu taas oikein selvästi triopsin munapussi, ja siellä olevat kymmenet pikkuiset munat, jotka triops kohta laskee kaivamaansa kuoppaan ja peittelee sitten huolella.



Munia riittää.

1.9.2006:

Syksy on tosiaan tulossa, ja vaikka kesä onkin ollut tosi lämmin niin nyt alkaa jo ulkolämpötila painua niin alas että sisälläkään ei ole juuri 20 astetta enempää. Pikku triopsit viihtyvät parhaiten 24-26 asteessa, joten triopsien tankkiin täytyi laittaa jo lämmitin. Imukupeilla kiinnitettävä lasiputkimalli ei ole kallis, minulla on parinkympin hintainen säädettävä versio, jonka säädin 25 asteeseen. Tankin kyljessä oleva lämpömittariliuska auttaa varmistamaan oikean lämpötilan. Kesä jatkuu pikkuisilla :)

7.9.2006:

Eipä mitään ihmeellisempää ole triopsien elämässä sattunut, vesi on vaihtelusta huolimatta sen verran sameaa että tarkka laskenta on hankalaa, eiköhän niitä vielä se viitisentoista kappaletta tuolla uiskentele :) Sameus johtuu siitä että pohjahiekka tuli pestyä vähän huonosti, siitä nousee jatkuvasti hienoa hiukkasta veteen samentaen sen, ja myös suodatinta joutuu pesemään parin päivän välein kun se tukkeutuu hiekkaliejusta. Ensi kerralla muistan sitten pestä hiekan kunnolla.



Triopsit puuhissaan.

Vaikka tankissa on tilaa yllinkyllin, näköjään triopsit mielellään viihtyvät yhdessä ja kaivelevat samoja paikkoja. Mutta minkäänlaisia tappeluja tai kannibalismia en ole nähnyt, ilmeisesti kun ruokaa on tarpeeksi niin nämä tulevat oikein hyvin keskenään toimeen ja ovat jopa seurallisia. Joten äsken laitoin taas iltaherkut pikkuisille: juomalasiin vähän sekavihanneksia, jauhelihaa ja vettä, mikroon kiehumaan kolmeksi minuutiksi ja pienen palastelun jälkeen triopseille tarjolle. Hyvin kelpasi, ja eiköhän taas aamulla ole monta vaihtokuorta pinnalla kellumassa, kun pienet ovat syöneet niin etteivät enää mahdu nahkaansa :)

9.9.2006:

Yksi triopsi on alun alkaen ollut vähän muita pienempi, varmaan silla on joku ongelma syömisen kanssa, ja ei ole mikään yllätys että kyseinen kaveri taitaa nyt olla lähdössä triopsien taivaaseen :( Se makaa selällään nurkassa, heilutellen jalkojaan sen verran että juuri ja juuri saa happea, mutta enpä ihmettele jos se huomenna on poissa. No, semmoista on triopsin elämä. Jotkut elävät pitempään, jotkut vain hetken aikaa mutta aina joku onnistuu tekemään munia niin että elämä jatkuu.



Kun tuuli käy sen ylitse, ei sitä enää ole.

14.9.2006:

Kurja päivä: kolme triopsia löytyi kuolleena, ja loputkin ovat aika vaisuja :´( Ehkä tankkiin iski happikato tai nitriittipiikki, veikkaan jälkimmäistä koska ilmastus toimii kyllä hyvin. Minulla on niin surkea olo itsellänikin, kun en pystynyt pikkuisista huolehtimaan kunnolla. Suodattimen pesu pariin kertaan hiekkaliejusta varmaan tappoi sieltä nitraattibakteerit. Vaihdoin puolet vedestä, toivotaan että jäljellejääneet triopsit selviäisivät hengissä. Huomenna on niiden viisiviikkoissynttäritkin.

Varmasti triopsien taivaassa on sinne muuttaneille aina tarjolla herkullista ruokaa, juuri sopivan pehmeää hiekkaa kaiveltavaksi sekä paljon kavereita joiden kanssa touhuta.

19.9.2006:

Triopsien kurja tilanne on tasaantumaan päin, vesi taitaa nyt pysyä sopivana ja triopsien kaivuutahtikin on taas entisenlainen. Mutta lukumäärä putosi kahdeksaan. Ehkä on niin että nyrkkisääntö 3 litraa vettä yhtä aikuista kohden on aika hyvä, liian pienessä tankissa ei vesi jaksa pysyä kunnossa vaikka triopsit luonnossa elävätkin seisovassa lätäkössä. Mutta luonnossakin määrä asettuu tilan mukaiseksi.

Aika vonkaleita ne jo ovat, parhaimmillaan taitaa mittaa olla 5 senttiä! Ja munia tulee jatkuvasti, tosin voi olla että kun olen lapolla imuroinut pohjalta hiekkaa pois, pessyt sen ja laponnut takaisin, on osa munistakin joutunut pois siivotuksi mutta eiköhän niitä tuolla silti tarpeeksi säily seuraavaa sukupolvea varten.

22.9.2006:

Triopsit täyttivät tänään kuusi viikkoa. Juhlan kunniaksi ne saivat herkkuruokaa, pehmeäksi keitettyä kanaa ja ohuita porkkananviipaleita.



Kolmas silmä näkyy selvästi tässä kuvassa.



Tämä kaveri viihtyy kuplivan hapetinletkun kyljessä :)

8.10.2006:

Sukupolvi triopseja eli taas lyhyen mutta toivottavasti elämänarvoisen elämän. Viimeisen parin viikon aikana ne ovat yksitellen väsyneet ja lähteneet triopsien taivaaseen, sinne missä niiden sukulaisia on jo 200 miljoonan vuoden ajalta niitä vastaanottamassa. Vähän haikealta se aina tuntuu kun tankkia tyhjentää, mutta täytyy vaan pitää mielessä että tällainen se triopsin elämä on eikä niiden ole tarkoituskaan elää vanhemmaksi. Nämä pärjäsivät vähän yli 7 viikkoa, mutta niiden elämä jatkuu taas jossain vaiheessa, kun nyt munitut munat joskus laitetaan kasvamaan. Otin sen verran hiekkaa talteen että eiköhän taas yhden pesueen saa kasvatettua kun sen aika tulee.

Mutta seuraavaksi on aika yrittää Triops cancriformis-lajin kasvatusta, nyt kun ilmat ovat viilenneet eikä vesi enää lämpene liikaa näille kylmempien olojen kavereille.

Takaisin