Oma flipperi

Opettavainen tarina

Olet jo kauan miettinyt kuinka mukavaa olisi omistaa oma flipperi. Sellainen, jota pelasit kouluaikoinasi. Jossa oli kiliseviä kelloja, vilkkuvia valoja ja uhkeita blondeja takalasissa. Löydät lauantain sanomalehden "myytävänä" palstalta ilmoituksen

Myytävänä aito flipperi.
Vanhanmallinen, mekaanisilla numerokiekoilla.
Toimii markalla, pikkuvikainen. Tee tarjous puh. 1234567

Tottakai soitat ja sovit tapaamisen. Niinpä pari tuntia myöhemmin olet jossain pimeässä kellarissa, jossa himmeän lampun alla on pölyinen Williamsin Swinger vuodelta 1972. Äkkiä onkin kesä, olet nuoruutesi pelihallissa, pelaamassa viimeistä markkasi Swingerissä. Pallo singahtaa ylämonttuun, taulun Swing Reel siirtyy numeroon 7 ja vapaapeli kopsahtaa mittariin!

"Paljonko...?" kysyt ääni väristen. "Nämä mekaaniset vehkeet ovat nykyään arvokkaita, kuten tiedät", sanoo myyjä. "Näin on", toteat sekavana. "Kuinka paljon?" "No, minun pitää saada tästä vähintään 500 euroa!". Viisisataa. Huh huh... Mutta tämä oli sinun suosikkipelisi aikoinaan. Ja edellinen kerta kun näit tällaisen, oli kymmenen vuotta sitten ja silloinkaan se ei toiminut. "Eihän se edes toimi kunnolla...", toteat epävarmasti. "Ota tai jätä - sitä on jo pari ostajaa kysellyt. No, koska se vaatii vähän korjauksia, saat sen halvalla, vain 450 e! Mekaanikko laittaa sen kuntoon hetkessä." Myyjä alkaa näyttää kärsimättömältä, ja katsottuasi vielä kerran konetta nielaiset ja lupaat maksaa pyydetyn hinnan.

Seuraavana aamuna saavut paikalle pakettiauton omistavan kaverisi kanssa. Suurin ponnistuksin kannatte pelin portaita ylös. Näet sen ensimmäistä kertaa päivänvalossa ja toteat kauhistuneena muutamia seikkoja: taulun lasin maalit ovat pahasti hilseilleet, kentästä on paljas puu näkyvissä useasta paikasta, muutamia kentän muoviosia puuttuu kokonaan, kabinetin alkuperäisen kuvioinnin on joku maalannut piiloon 'rauhallisemman' harmaan värin alle.

Mutta se on sinun omasi. Se on Williamsin SWINGER. Ja toisaalta, se on melkein 30 vuotta vanha, joten mitä muutakaan voit odottaa? No, saat pelin kotiin asti ja alat miettiä... tämähän pitää saada kuntoon, mutta et tiedä itse paljoakaan flippereiden korjauksesta. Kaverisi tuttava tuntee flipperimekaanikon, jonka lopulta tavoitat. Hän veloittaa 20 euroa kymmenen minuutin käynnistä luonasi, ja toteaa hankintasi olevan toivottoman korjata. Mietit vähän aikaa, ja toteat että haluat koneen pelikuntoon maksoi mitä maksoi! Mekaanikko lupaa palata asiaan ja tuleekin seuraavana päivänä pakettiautollaan hakemaan koneesi.

Kuukauden päästä hän soittaa ja kertoo että pelisi kunnostaminen vaatii varaosia ainakin 150 eurolla ja töitä toisen mokoman verran. Tässä vaiheessa et enää halua perääntyä ja lupaat maksaa mitä tahansa tarvitaan.

Parin kuukauden kuluttua mekaanikko ilmoittaa koneen olevan suunnilleen kunnossa ja hintaa kertyneen 250 euroa. Lasket mielessäsi... 450 e + 250 e = 700 e. Aivan hullua mutta onhan kyseessä sentään aito Swinger! Saat koneen kotiisi, taulun lasin maalaus hilseilee edelleen ja kone on hieman piestyn näköinen mutta toimii... niin hyvin kuin 28 vuotta vanha kone nyt yleensä voi toimia. Löydät edullisen maalarin, joka saa hiottua kabinetin kyljistä harmaata väriä niin paljon pois että pystyy selvittämään alkuperäisen kuvioinnin ja maalaa koneesi alkuperäistä vastaavaan kuntoon pienellä 100 e korvauksella...

Koneesta puuttuvat yhä alkuperäiset ohjekortit ja niitä tuskin mistään enää löydätkään. Taulun maali hilseilee yhä pahemmin.

Ohjeita ostajalle

Opimmeko tästä jotain? No ainakin sen, että flipperin kunnon arviointi voi olla tosi vaikeaa. Helposti tuntuu siltä, että pelissä saa olla paljonkin kosmeettisia vikoja kunhan se vain muuten toimii. Kuitenkin itse asiassa homma on lähes päinvastoin: tekniset viat ovat aina helpompia ja halvempia korjata kuin kosmeettiset. Palaneen tai puuttuvan kelan tilalle löytyy aina uusi mutta puuttuvaa taulun lasia ei välttämättä saa mistään. Kuluneita tai puuttuvia muoviosia ei ole helppoa löytää. Puuttuva bumperin hattu ei teknisesti vaikuta pelaamiseen mutta voi olla mahdoton löytää ja ilman sitä peli ei ole siistin näköinen. Hinnoittelu- ohje- ja vapaapelilappuset ovat tärkeitä pelin ulkonäön kannalta, mutta niitä on todella hankala alkaa metsästää 30 vuotta jälkikäteen.

Jos et välttämättä halua vanhaa mekaanista flipperiä, hanki mieluummin uusi 1990 luvulla valmistettu elektroninen. Niihin saa helposti varaosia ja ne ovat pelattavuudeltaankin paljon parempia kuin vanhat koneet. Toki nostalgiasyistä mekaanisen flipperin hankinta kiinnostaa monia, mutta jos lähdet sille tielle, varaudu pettymyksiin ja rahanmenoon. Toisaalta kellarien kätköissä voi olla hienojakin yksilöitä pölyyntymässä. Kannattaa pitää silmät auki... Uusia koneita myyvät sekä toiset keräilijät että automaatteja pitävät yritykset, vanhoja oikeastaan vain toiset keräilijät. Käytettyjen flipperien hinnat vaihtelevat kunnosta riippuen 100 eurosta jopa tuhanteen. Uudehkon WPC flipperin ostajan kannattaa tutustua APz:n flipperisivuihin.

Mekaanisen flipperin tarkastus

Mekaanisen, eli EM-flipperin sisus on enemmän tai vähemmän täynnä releitä, solenoideja ja liikkuvia osia. Pelin 'logiikka' on rakennettu releistä ja sähköjohdosta. Mitään elektronisia komponentteja ei näistä löydy, lukuunottamatta ehkä tasasuuntaajaa 1970-luvun puolenvälin jälkeen tehdyistä koneista. Tämä tarkoittaa sitä, että vianetsintä ja pelin kunnon tutkiminen ei vaadi kovinkaan suurta tietoteknistä ammattitaitoa! Releitä EM-koneessa saattaa olla muutamia kymmeniä, lisäksi jokunen solenoidin käyttämä laskuriyksikkö, moottorin pyörittämä kytkinsarja ja tietysti pelaajan pisteet näyttävät numerokiekot. Joka tapauksessa useimpien osien toiminnan pystyy päättelemään osaa tutkimalla.

Kun olet ostamassa EM-flipperiä, pyydä omistajaa ensin pelaamaan testipeli. Jos tämä ei onnistu, koska esimerkiksi peliin ei saada sähköä myyjän kellarissa tai peli ei ole koottuna, suhtaudu varauksella! Sinä olet maksamassa myyjälle rahaa ja sen rahan eteen hän kyllä voi pystyttää pelin ja järjestää vaikka jatkojohdolla sähköä paikalle.

Jos peli on ollut vuosikausia varastossa, ei se todennäköisesti toimi. Tällöin on vain yritettävä varmistaa että kaikki osat ovat paikoillaan. Jos varastotila on ollut kostea tai peli on kärsinyt vesivahinkoja, on pelin sisällä ruostetta. Jos sitä on paljon, unohda peli ja etsi seuraava - ellei kyse ole todella harvinaisesta laitteesta. Kabinetin puuosien liimaukset ovat saattaneet pettää kosteuden vaikutuksesta, ne pystyt kyllä korjaamaan kunhan kabinetti muuten on kunnossa.

Pari perusasiaa

Mikäli testipeli ei kertakaikkiaan onnistu, täytyy sinun ainakin päästä näkemään koneen sisälle. Pyydä omistajaa avaamaan kone. Tässä vaiheessa huomaat, jos koneesta puuttuu lukko tai avaimet. Etuoveen ja taulun takaseinään on yleensä eri avaimet, varmista että molemmat ovat tallella - ja että taulun takakansi yleensä on mukana. EM-koneissa taulu ei ole kiinteästi kabinetissa kiinni vaan irtoaa neljällä pultilla, johdot kiinnittyvät muutamalla tukevalla liittimellä. Tarkista konetta ostaessasi että taulu ja kabinetti ovat tosiaankin samasta pelistä! Jalkoja on erimittaisia, jos myyjällä on useita pelejä varastossaan pidä huoli että saat koneeseesi oikean pituiset jalat.

Vilkaisu koneen sisään

Kun lähdet penkomaan avatun koneen sisuksia, varmista että virtajohto on seinästä irti! Pelkkä virtakytkimen OFF-asentoon kääntäminen ei riitä tekemään koko koneesta virratonta. Tutki kabinetissa oleva relepaneeli sekä pelikenttä, äläkä unohda vilkaista taulunkin sisään. Hienoa olisi jos saisit mukaasi vähän sähköalaa tai mikä parasta, flippereitä tuntevan kaverin. Älä kuitenkaan yritä tehdä myyjään vaikutusta taidoillasi! Tarkista että koneen sisällä ei ole irtonaisia johtoja tai poikki leikattuja johtonippuja, jotka kielivät puuttuvista releistä tai yksiköistä. Vaikket tietäisikään, mitä kaikkea koneen sisällä kuuluu olla, pystyt kyllä huomaamaan onko sieltä poistettu jotain. Pane merkille koneen sisäpuolen siisteys, jos sieltä löytyy hiirenpapanoita ja roskia ei koneen kunto välttämättä ole paras mahdollinen! Muista kuitenkin että nämä laitteet voivat olla 50 vuotta vanhoja, joten pölyä ja nokea kyllä saattaa löytyä. Solenoidien käärepapereihin kannattaa vilkaista. Mikäli paperi on ehjä ja paikallaan, kaikki hyvin. Ruskistunut käärepaperi tai kela tarkoittaa, että jossain vaiheessa kela on jäänyt päälle ja on saattanut palaa oikosulkuun. Uusia keloja saa kyllä, mutta ole tarkkana että kela ylikuumentuessaan ei ole sulattanut läheltään mitään muoviosia - niiden saanti voikin olla hankalampaa! Älä yritä tässä vaiheessa liikutella mekaanisia yksiköitä jos et ole ihan varma mitä teet. Solenoidien plungereita voit koettaa painella ja todeta että ne eivät ole jumissa. Pääasia on kuitenkin että mitään merkittävää ei puutu. Kun saat pelin kotiin on sinulla aikaa tutkia sen toimintaa ja purkaa ja puhdistaa yksiköitä. Taulun sisään katsoessasi tarkista että jokaisen pelaajan kaikki numerokiekot ovat paikoillaan. Pane jälleen merkille palaneen näköiset kelat ja erityisesti sulaneet muoviosat.

Testipeli

Katso että ennen pelin aloitusta että tulostaulussa on pisteitä, ja että ne nollautuvat peliä aloittaessa. Peli voi olla 1, 2 tai 4 pelaajan. Varmista että jokaisen pelaajan tuloslaskuri toimii ja että se myös nollautuu peliä aloittaessa. Kun annat pelin myyjän pelata itse, voit tarkkailla vierestä koneen toimintaa ilman että huomiosi kiinnittyy liikaa pelaamiseen. Katso näyttääkö kaikki toimivalta: kaikki flipperit lyövät, bumperit ja slingshotit toimivat, pallo ei jää monttuihin jumiin jne. Kone voi olla likainen ja lamppuja palanut - niihin ei tässä vaiheessa kannata kiinnittää huomiota.

Ulkonäkö

Edellä varmistettiin että peli toimii teknisesti. Totuus kuitenkin on, että vanhassa flipperissä toimivaa tekniikkaa paljon tärkeämpää on sen kosmeettinen kunto. Jos kentästä on paljon alueita, joista on maali lähtenyt, on sen restaurointi työlästä. Lika lähtee kyllä pois mutta puuttuvan maalin palauttaminen onkin toinen juttu. Melkein aina, jos koneella on vähänkään pelattu, on kentässä paljon 3-4 mm pitkiä kaarevia halkeamia maalissa. Nämä 'kuuluvat asiaan', niille ei voi mitään, niitä ei saa pois ja niitä on joka koneessa.

Tulet vaihtamaan joka tapauksessa kaikki kuminauhat uusiin, joten jos niitä puuttuu tai ovat lahonneet, ei haittaa. Sen sijaan huolestuttavaa on, jos slingshottien ym. paikkojen päällä olevia muoveja on kadoksissa. Jos ne ovat rikki, ne voi aina korjata tai tehdä uudet vanhan mallin mukaan mutta puuttuvia ei välttämättä löydy helposti. Sama koskee bumperien kansia, joskin ne kun ovat monessa pelissä samanlaiset niin niitä on saatavilla helpommin. Muovitapit, bumperin rungot ja flipperien muoviosat ovat niinikään yleensä saatavilla. Paras tietysti olisi jos missään noista ei olisi vikoja.

Taulun lasi kannattaa tutkia huolella. Jos maalit ovat hilseilleet mutta suurin osa on vielä jäljellä, on restaurointi mahdollista, joskin työlästä. Erityisesti vanhoissa Gottliebeissa käytetty punainen muste (todellakin ne lasit ovat musteella painetut) tahtoo hilseillä ja haalistua. Mikäli laajoilta alueilta on maali pois, harkitse uudelleen koko koneen hankkimista. Taulun lasi kun on kaikkein näkyvin osa flipperissä. Joitain laseja voi löytyä käytettyinä, ja joidenkin suosittujen klassikoiden laseja on tehty reprotyönä. Näitä voi kuitenkin olla hankala löytää...

Maalin hilseilyn lasista näkee parhaiten takapuolelta. Sinne lasin takapuolelle taas pääsee eri valmistajien koneissa vähän eri tavoilla. Yleensä taulun sisällä, yläreunassa, on pari lukitusvipua, jotka avataan vetämällä ulospäin. Tämän jälkeen Williamsin koneissa voi taulun lasin nostaa etukautta pois. Ole VAROVAINEN! Gottliebin yhden pelaajan ns. wedgehead- ja vanhoissa Ballyissä lasi on ruuvattavilla klipsuilla kiinni taulussa, ja sensijaan koneistolevy, se, jossa numerokiekot ja releet ovat kiinni, kallistuu taaksepäin. Tässä vaiheessa, mikäli taulu ei ole kiinni koneessa, kaatuu se herkästi. Taskulampulla katselemalla näet takaa helposti paljonko maalia lasista puuttuu ja voit arvioida voiko sitä korjata.

Paperitavaraa

Koneissa on ollut tehtaalta lähtiessä mukana kytkentäkaavio, pieni ohjekirjanen ja ohje- ja vapaapeli- sekä hinnoittelulipukkeita. Mikäli nämä ovat vielä tallella, on koneesta luultavasti muutenkin pidetty huolta. Usein ne kuitenkin puuttuvat. Moniin peleihin on vielä saatavana kytkentäkaavioita esim. Mr. Pinball:lta, paljon auttaa jo sekin, jos löydät edes jonkun toisen samanikäisen pelin kytkiksen. Kaavio helpottaa vianhakua muttei ole ihan välttämätön. Ohje- ym. lipukkeet voit tehdä tietokoneella, jos jostain, esimerkiksi netistä saat selville niiden alkuperäiset tekstit.

Lopuksi

Huolimatta siitä mitä edellä kirjoitin, on tietysti sinun itse päätettävä minkälaisen pelin haluat ja kuinka paljon korjaustyötä olet valmis tekemään. Jos yleensä olet hankkimassa EM-flipperiä, osoittaa jo se jonkinasteista harrastuneisuutta. Vaikket vielä osaisikaan korjata konettasi, tulet kyllä oppimaan perusasiat - ja aina voit kysellä neuvoja muilta harrastajilta. Ensimmäistä EM-konetta hankkiessa ehkäpä kannattaa yrittää löytää edes suunnilleen toimiva. Korjaus on paljon helpompaa jos on nähnyt toimivan laitteen ja tietää miten sen kuuluu käyttäytyä. Toinen peli voikin sitten jo olla haastavampi. Jos sinulla on mukavasti varastotilaa, kannattaa haalia muutama korjauskelvoton kone varaosiksi. Onnea kuitenkin sen ensimmäisen koneen hankintaan!



Opettavaisen tarinan aihe: Bueschel: Pinball 1

Takaisin